Eilisissä OKK:n agireeneissä mentiin pienen ratapätkän avulla läpi muutamaa tekniikkaharjoitusta. Ensin leijeröintiä ja sitten persjättöä. Kaksistaan otimme Lillin kanssa hypyllä niistosokkaria ja twistiä.
Leijeröinti meni Lilulla kerrasta:) Hypyn kautta pitkä lähetys putkeen ja oma siirtyminen hypyn ja pituuden taakse vastaanottamaan koira, josta jatkettiin renkaan kautta kepeille. Tarkkana sai olla alun hyppy-putki yhdistelmässä, niin että sijoittuminen on hypyn siivekkeen ulkopuolella ja vartalon suunta putken päähän päin.
Persjätössä olinkin huolimaton aloituksessa, ja Lilu kääntyi ohjaajan vartalon liikkeen mukaan liian aikaisin putken edellä olevalle ’häiriöhypylle’. Persjättöä saatiin muutenkin hioa enemmän, koska se on minulle suht hitaana liikkujana vaikea liike ja olen tehnyt sitä vähemmän. Opin tästä tekniikkaradasta sen, että tärkeää oli se, että koira irtosi putkeen hyvin ja jätti ohjaajalle aikaa valssata vastaanottamaan putken jälkeisen hypyn jälkeen lähelle pituutta, jossa ensin oikealla kädellä varmistettiin koiran lukittautuminen esteeseen, jonka jälkeen nopea persjättö ja koiran ’kaivaminen’ vasemmalla kädellä ja ohjaus edelleen renkaalle ja kepeille. Pidin asennetta yllä ja saimme Lilun kanssa muutaman hakuammunnan jälkeen nappisuorituksen persjättöön:)
En ole tainnut aikaisemmin tehdä niistosokkaria ja otti muutaman kerran, että saimme Lilun kanssa sen sujuvaksi. Mutta sitten kun itse sain jujusta kiinni, menivät molemmat puolet jouhakkaasti. –En kuitenkaan näe tekeväni tätä tekniikkaa ratasuorituksissa, jotenkin kimurantti ja väkinäisen oloinen tekniikka minulle. Twisti sen sijaan istuu meikäläiselle kuin nenä päähän ja otettiin sitäkin Lilun kanssa vauhdilla ja rehvakkaasti sekä oikealta että vasemmalta:)
Lilu oli jälleen reenissä mukana henkeen ja vereen sekä piti vauhtia yllä vesisateesta huolimatta; -ei me olla sokerista Lillin kanssa;-))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti