Lievää humputtelun makua tokotunnilla;-)

Nimittäin Pyryllä, kun sille antaa hiukankin liinaa tokotunnilla, rupeaa se haistelemaan hallin lattiaa ja muu maailma kaikkoaa pikku shelttikukon tietoisuudesta:)

Tokotunnin alussa Pymy istua nöpötti sievästi ja tapitti pikku silmillään tiukasti silmiini sekä piti hienosti kontaktia. Otimme ensiksi luoksepäästävyyttä ja siinä ei ollut ongelmaa, vaan Pyry antoi hienosti ohjaajan rapsutella itseään. Huomasin kuitenkin, että sitä jostain syystä hiukan jännitti vieraan ihmisen luoksetulo, urheasti se heilutti häntäänsä ja eiköhän tuo luoksetulo ole Pyryllä ’aika varma’! Joskus harvoin se on pakittanut selkäni taakse, kun vieras ihminen lähestyy sitä/(meitä)!

Luoksepäästävyyden jälkeen teimme kukin vuorollamme luokse tulon liikkenohjaajan kanssa: Pyry tuli mukavalla vauhdilla yli puolen välin, mutta vauhti hiipui hiukan lopussa loppuasennon ollessa kuitenkin ihan nappiin! Liekö hallin suuri ja äänekäs ilmanvaihtopömpeli hiukan jarruttanut Pyryn vauhtia: pömpelistä puhalsi ilmaan juuri siinä kohdassa, kun koira lähestyi ohjaajaa. Ehkä Pyry hieman yllättyi siitä?!

Pienen lämmittelyn jälkeen tuli sitten meidän vuoromme tehdä Pyryn kanssa liikkeestä seisominen edelleen liikkeenohjaajan kanssa. Liikkeelle lähdettäessä Pyry piti hienosti kontaktia, mutta ei sittenkään ollut kuulolla ja meni ’seiso’ –käskyyn maata: se toisti maatamenon pari kertaa, kunnes avitin sitä liikkeessä niin, että seisomaan jäänti onnistui. –Pymy ei ollut lainkaan kuuntelukannalla, vaan teki ’jotain’, kun käsky/ääni kuului!?

Hypyssä otimme muutaman lämmittelyhypyn vauhdissa ja Pyry pääsi haukahtamaankin tässä eräitä kertoja ja tällä kertaa katsoin väykkyä läpi sormien, jotta saisin menevän vireen hypyn tekoon;-) Pyryn hypyssä ei ollutkaan moitteen sijaa ja loppuasentokin oli hyvä. Pientä steppausta oli kuitenkin havaittavissa, kun liikuin sen viereen hypyn toiselle puolelle. Tuo jalkojen steppaus on yksi pikku juttu, jota yritän hioa pois Pyryn hypyssä. Pyry tulee seisonnassa myös aika lähelle hyppyä, yritän pikku hiljaa hilata seisomistakin kauemmaksi hypystä.

Hypyn jälkeen Pyry siirtyikin sitten humputteluvaiheelle: eli nokka oli ja pysyi kiinni hallin lattiassa! Kun olin antanut shelttijannulle jo vapauden haukahdella sekä lievästi enemmän olemis- ja menemisvapautta hypyllä, ei ollut puhettakaan kiinteästä kontaktista koirakon välille enää tälle tokotunnille;.) No, Pyry pääsi sitten jäähdyttelemään kevythäkkiinsä ja Panu sai vuorostaan oman tokopuolituntisensa.

Otimme Pa:n kanssa liikkeestä seisomista, joka on sillä aika alkeisvaiheessa. Toistin liikkeestä seisomista Pa:n kanssa x kertoja: ’seuraa’, ’seiso’, naks+palkka ja siirryin liikkestä sen eteen seisomaan. Pa tietää käskyn jo aika hyvin, mutta lähtökohtana Panulle on aina maatameno, jota se ensisijaisesti tarjoaa, ennen kuin se alkaa kuuntelemaan ohjaajaa;-) Työmaata siis riittää liikkeestä seisomisessa!

Panu pääsi sitten paikallaolon harjoitteluun. Tunneilla paikallaolo on yleensä 2 min, mutta pyysin toko-opettajaamme vinkkaamaan jo 1 minuutin kohdalla! Seisoin kahden metrin päässä Panusta, koska halusin varmistaa ehjän paikallaolon. (Yleensä ohjaajan ja koiran väli on arvioni mukaan 20-30 metriä mm tokokokeissa). Paikallaolon aikana viereiseltä kentältä tuli kuin tilauksesta häiriöhaukuntaa ja muuta mekkalaa. Pa pysyi kuitenkin koko minuutin hienosti paikallaan. Hieman se ennakoi istumaan nousua, kun palasin sen luokse, mutta ehdin palkata sen maahan, jonka jälkeen Pa vielä katsoi minua ja pääsin antamaan ’istu’ –käskyn loppuasentoon. –Ihan mukiinmenevä paikallaolo siis Panskulle!

Muutoin Panu oli jälleen odottamisesta aika ylivireinen ja levoton. Se vilkuili koko ajan agilityesteitä ja otti mm luokse tulossa häiriöitä muista koirista. Ajattelin tehdä strategisen muutoksen shelttipoikien vuoroille siten, että jatkossa Pa reenaa ensin ja Pymy toisena. Ajatuksena on saada Pyryn motivaatio ja tekemisen aste korkeammalle tasolle odottamisen kautta. Toisaalta saan Panusta rauhallisemman tokottelukaverin, jos sen ei tarvitse odotella omaa osuuttaan:) Olen tehnyt niin aiemminkin ja muistaakseni odottaminen teki hyvää nimenomaan Pyryn mentaliteetille: se kuunteli paremmin käskyjä ja yksinkertaisesti oli kanssani läsnä ja mukana kaikissa tokoliikkeissä;-)