keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Hallille...

on ajeltu jo pariinkin otteeseen lokakuun aikana. Tokon alo-avo –porukka kokoontui katsastukseen ja sisäänajoon perjantaina 9.10. Tutustuimme ohjaajiin Päiviin ja Sariin, sekä kävimme läpi lähinnä Pyryn ja minun ’ongelmaliikkeitä’ ja niiden edistämismahdollisuuksia.

Pyry muisti hallin hyvin ja oli suht kotonaan tilassa. Täysin vapautunut, oma itsensä se ei kuitenkaan ollut, mutta menköön eka kerran piikkiin. Toko-opettajien juttelun aikana se istua napotti paikoillaan kuin tatti ja kuunteli tietäväisen näköisenä ihmisten keskustelua. Oletan, että kun sen nimi ’Pyry’ vilahteli keskustelussa, se tiesi että hänestä puhutaan;-)

Seuraamisen kontaktin edistämisessä saimme vinkkiä käyttää kokovartalopeiliä hyväksemme, jotta näkisin, että pitääkö se lilliputtisheltti kontaktia vai eikö. Näin minun ei tarvisi kumarrella ja kallistella kehoani eikä samalla paineistaa Pyryä, vaan näkisin peilistä kontaktin ja pääsisin palkkaamaan oikea-aikaisesti onnistuneesta kontaktista. Tuo kontakti on meidän suurin murheenkryyni, joka tietenkin heijastelee kaikkiin liikkeisiin, jossa seuruuta käytetään. Lisäksi ja tottakai tarvitaan hiomista kaikissa muissakin alo –liikkeissä. Jospa nyt ryhdistäytyisin sen verran, että ottaisimme ja osallistuisimme tulevan talvikauden aikana virallisiin toko-kisoihin sen tähän mennessä ensimmäisen ja ainoan fiaskon jälkeen.

Kävimme läpi Pyryn kanssa seuraamiskaavion lisäksi, luokse tulon ja liikkeestä seisomisen. Pyryn kontakti oli tällä kertaa erinomainen, kun näytösluonteisesti teimme seuraamista opettajille. Ymmärtääköhän se puhetta??!! :D Siltä se ainakin vaikutti, koska seuraamisen kontakti oli h-i-e-n-o, ei mikään bortsuhieno, mutta pikkujättihieno kuitenkin;-)
Luoksetulossa olisi saanut olla pikkiriikkisen enemmän ’munaa’: teinkin muutaman kerran siten, että Pyry sai juosta mua kiinni ja siten sain hieman vauhtia lisää. Ulkona vauhtia on ollut huomattavasti reippaampi, joten halliolot ehkä arastutti vielä tässä kohtaa.
Liikkeestä seisominen hyvä, ’seis’ –käsky näköjään sopii Pyryn mentaliteetille. Palatessa en mennyt ihan kylkeen kiinni, jotta Pymy ei tässäkään paineistuisi ja ennakoisi pikkupehvaansa kenttään perusasentoon. Vapautin seisonnasta. Kovin tyytyväinen olin Pyryyn ja sen keskittymiseen.

Hain Panun autosta halliin ja kiihkeän entreen jälkeen shelttipantteri rauhoittui, kun huomasi, ettei tultukaan agireeneihin:/ Eli hyvin muisti, miksi hallilla käytiin viime kevättalvena.

Ihan sellaista iloista ja yleistä yhdessä källäilyä Panun kanssa: perusasentoja, seuruuta, luokse tuloja ja liikkeestä seisomista Panskulle. Pääpaino oli runsaskätisissä nameissa ja mamman kehuissa. Sitten rauhassa kateltiin muita koiria ja Panu palautettiin autoon.

Pyrylle vielä session lopuksi paikalla makuu hallin tuuletusaukon ja –tötterön puoleisella sivustalla:/ Jäi siihen sen verran tilaa, ettei ihan tuuletussysteemien eteen, mutta eipä paljon muutenkaan. Kaksoiskäskyllä maata, siirryin noin kolmen-neljän metrin päähän. Pyryn pää pyöri kuin rupeli puolelta toiselle ja yritin kieltä naksuttelemalla kiinniittää sen huomion itseeni, mutta äänet hukkuivat hallin ihmis- ja koiraäänien kakofoniaan. Pikkujätti korjasi levottomasti ryhtiään paremmaksi ja asettui paikoilleen. Sitten, noin puolentoistaminuutin kohdalla, se äkkiä huomasi takanaan ilmassa huljuvan tötteröulokkeen ja ajattelin, että nyt on parasta palata sen luo. Viivettä perusasentoon ja nousikin hienosti ensimmäisellä. Pääsin kehumaan ja palkkaamaan ehjästä suorituksesta. Olen toiveikas Pyryn paikalla makuun suhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti