Pyryn kanssa aloiteltiin tänään riehakkaan vauhdikkaasti tokolämmittelyillä, luoksetulolla ja rivakalla seuruuttamisella. En aikonut tällä erää antaa Nuuskumuiskuselle hetkenkään tilaisuutta nuuskutella OKK:n kuplahallin lattiaa;) Kontakti, innostuneisuus ja hännänkanto olikin korkealla, kun alettiin hioa Pikkunuuskun noutoa tunnistusnoutokapulalla.
Tunnistusnoutokapulalla siksi, että se on just oikeankokoinen pikku kapula Pyryn noudon harjoitteluun. Varsinainen noutokapula, se pienin sellainen, on sekin pikkuPyrylle liian suuri. Se näyttää ihan halolta Pyryn suussa, -kun se on joskus sitä yrittänyt kanniskella.
Toko-opemme Pia tuli mukaan Pyryn noutoiloitteluun: heittelimme sille kahta tunnarikapulaa edes takaisin ja Pyry oli täpinöissään kannellessaan pikku kapuloita suussaan mammalle. Nakkipalkatkin ihan unohtui taskun pohjalle, kun Pyrystä oli vain niin mukavaa juosta noutamassa kapuloita ees taas:)
Koskapa tiedän, että Pyry osaa ’noutaa’ kapulan, otin sen sitten sivulle perusasentoon, heitin kapulan ja käskytin ’nouda’. Ja Pyryhän nouti ja ’anna’ käskyllä pudotti käteeni!!!! Opettelematta on vielä Pyrylläkin mielestäni se vaikein osa, eli loppuasento kapula suussa. Sama homma Rahikaisella, eli Panulla.
Panun noutokapulan heittelyleikkiä tehtiin sitten varsinaisella noutokapulalla. Panu roudas ahkerasti ja innokkaasti kapulaa edestakaisin;) Yritin jälleen kerran saada Panua istumaan kapula suussaan, mutta ei, -ei vielä Pa hokannut ideaa! Panu siis noutaa kapulan perusasennosta, irrottaa sen ’anna’ käskyllä käteeni, mutta ei vielä osaa istua kapula suussaan.
Se osaa myös ’pidä’ –käskyllä seurata noutokapula suussaan vierelläni. Olen yrittänyt käskyttää sitä seuraamisessa istumaan, mutta samalla kun se istuu, putoaa kapulakin suusta. Huoh! Nyt täytyy käyttää mielikuvitusta. Toko-opemme ehdotti, että otettaisiin ihan rauhassa keittiössä Panulle aivoriihi: namit pöydälle odottamaan, noutokapula sen eteen ja minä odottamaan, että se itse hoksaa, ottaa ja antaa kapulan minulle;) Tätä täytyy koettaa heti sopivassa tilanteessa, kerron sitten josko shelttiprofessori hoksaa kaavion;-)
Panu harrasti myös seisoskelua tänä iltana: oli vähän levoton keppileikeistä, ei kuunnellut kunnolla käskyä ja tarjosi välillä koko osaamisarsenaaliaan (istu, maata, istu, seiso…) ’seiso’ –käskyyn. Rauhoitin sitten tilannetta ja otettiin rauhallista seuraamista ja selkeä ’seiso’ –käsky ja liikuin sitten itse edes takaisin ja ympäri Panua. Hyvin rupesi pysymään, kun rupesin selkeästi varmistelemaan vain sen seisomista ja paikalla pysymistä, en siis yrittänyt koko liikettä alusta loppuun. Vapautin aina suoraan seisonnasta, enkä pistänyt perusasentoon kertaakaan. Panua ei kestä kehua kesken liikkeen esm ’hyyyyvä’, vaan se käsittää sen heti vapautukseksi. Mun täytyy selkeästi tehdä Panulle liike aina loppuun ja vasta vapautuksen jälkeen isokehut ja palkkiot!
Monta plussaa ja kehitystäkin tämän kertaisissa tokoreenissä, pitkä miinus molemmille (innokkaasta) räykyttämisestä, jonka aikaansaamisessa myös ohjaajalla oli sormensa pelissä;-) Kuulin, että tokotuomari voi antaa miinuspojoja jopa tokokentän ulkopuolella haukkumisesta saatikka sitten kisakentällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti