Ja kun osasin olla ryntäämättä Panun eteen, se sai suoritusrauhan ja osasi sitten mennä kepeillekin hyppykierron kautta. Mun pitäisi luottaa enemmän Panun etenemiseen, eikä töksäytellä vauhtiani turhanpäiten ja aiheuttaa hämmennystä hommaan.
Takaaohjaus oli, muistaakseni ja tietääkseni, aikalailla uutta meille ja kokemus oli aika euforinen. Ihana tunne, kun koira irtoaa eteenpäin, eikä sitä tarvitse vetää kuonosta tai juosta kilpaa sen kanssa;) Tässä onkin mietinnän paikka, että miten osaan ja kykenen vahvistamaan Panun itsenäistä etemistä takaaohjaten, koska se on niin kiinni ohjaajassa ja kädessä. Toisaalta se kyllä kuuntelee ja reagoi hyvin käskyihinkin, joita voin hyödyntää takaaohjauksessa. Taannoisessa putkeen irtoamisharkassa on sellainen alkeis-perusesimerkki irtoamisesta ja se ei kyllä tältä istumalta tunnu Panulle kovin luontaiselta:/ Täytynee harjoitella radan alkukuviota vielä muutamaan kertaan ja varata gourmetherkkuja onnistumisten kestintään;)
Toinen kinkkipaikka Panulle on vinottain lähestyttävät hypyt11, se on ja oli eilenkin silleen vauhtisokea, että se ei kertakaikkiaan aina huomaa tai kuule ajoissa ohjaajaa, joka minäkin olen usein myöhässä, väärässä paikassa ja väärään aikaan:/ Tällaiset esteet ovat erittäin tarkan ohjauksen paikka! Meni se eilen, kun vähän ensin pääsi tökkimään, mutta vinosti lähestyttäviin esteisiin yritän muistaa vauhdin hidastaminen, oikea sijoittuminen, ehkä sihinä, vastakkainen käsi tai jopa kaksi kättä, jotta Panu varmasti hokaa esteen. Tätäkin täytyy harjoitella vielä paljon ja runsaasti!
Aa:lla upeat, nopeat kontaktit ja loppuosan putkiansasta selvittiin molemmilla ratakierroksilla sekä lopussa hieno sprintti ja irtoominen pituudelle.
Pitkän päivän lämpimässä kesäillassa Panun moottorissa riitti jälleen virtaa ja kuutosvaihteita vaikka muille jakaa;) Kotona se sai sitten kaverinsa Pyryn kanssa illallisen jälkiruoaksi tokocupin palkintosiankorvaa ja sammahti onnellisena täydellä shelttipantterimasulla yöunilleen<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti