Kyllä oli arktinen keli eilen Suomen suvessa. Hyinen iltapuhde tunkeutui luihin ja ytimiin, sormet olivat kohmeessa ja kehoa hytisytti tuulen tuiverruksessa. Ehkä olisi voinut olla yllä yksi villatakki lisää kylmyyden karkotukseen;)
Ennen tokotunnin alkamista Pyry otti kierroksia shelttineitien Nitan, Iineksen ja Ronjan seurassa. Varsinkin Nita oli iiii-hana, ja parivaljakko juoksikin minuuttikaupalla ympyrää peräkanaa, Pyry kuono matalalla soman shelttineidin hännän alle kärkkien;)
Tokotunnin alkajaisiksi otimme jälleen luoksepäästävyyden ja paikallaolon. Ensin luoksepäästävyys, jossa Pyry oli jälleen epävarma ja epätietoinen siten, että ei pakittanut, mutta ryntäsi ei toivotusti toko-opea vastaan. Toisella kerralla käskyn alla ’paikka’ ja liike onnistui hienosti: -> rauhallista kehua, rapsutuksia ja runsasta nakkipalkkaa!
Paikallaolo liikkuroituna: käskyllä ’maata’ Pyry tottelevaisesti ensimmäisellä käskyllä maahan. Siirryin vain muutaman metrin päähän ja minuutin kohdalla kävin palkkaamassa paikallaan makuusta. Palasin vielä seisomaan ja kahden minuutin kohdalla jälleen takaisin koiran luo. Tässä kohtaa sotkin palapelin, enkä varmistellut Pyryn maassaoloa käskyyn saakka, vaan Pjätti nousi istumaan omin luvin:( Liikkkuroituna liikettä vaikeutti se, osa porukasta oli piilossa ja koirien luo palaaminen kesti turhan kauan. Seuraavalla kerralla olen tarkkana tässä, ja otan loppuasennon omassa aikataulussa välttääkseni turhaa ennakointia loppuasennon suhteen. Kaiken kaikkiaan minuutin paikallaolo meni tyydyttävästi. Pyry oli kuitenkin levoton tyttöjahdista ja tähysi inisten agikentälle Nitan perään:/
Tunnin pääteema oli liikkeestä maahanmeno, joka ei ole parasta Pyryä&minua. Otin ensin reuhakasta maahan –leikkiä nahkahanskalla ja vaikka Pyry nautti leikistä, maahanmeno oli jatkuvasti sellaista kyyrötystä, eli Pyry menee kyllä maahan, mutta erittäin varovasti ja hitaasti etutassut näennäisesti ’maata’-asennossa, mutta pylly ylhäällä?! On se aika ovela pieni sielu:)
Teimme liikkeen liikkuroituna ja vaikka liike itsessään ’onnistui’, sitä hajotti heikko kontakti ja Pyryn alhainen motivaatio. Kun sitten toko-ope Sadun kanssa puimme liikkeen ongelmia, niin mitä tekee Pyrrykkä?! Istua killitti ja tapitti P-mammaa kiinteästi silmiin;) Satu totesikin, että Pyry on kontaktihakuinen ja kykenee siihen halutessaan. Johtopäätöksenä lienee, että seuraamisen heikko kontakti on seurausta koiran huonosta motivoinnista ja vääränlaisesta opettamisesta?! Pyryn kontakti yleensä kohenee silminnähden seuraamisen tempon vaihtelussa, pelkkä käveleminen on kai siitä kuolettavan tylsää…;) Saimme Sadulta muutaman hyvän vinkin perusseuraamisen kontaktin kohentamiseksi.
Panu pääsi autosta maahanmenoharjoituksiin: otin lämppärinä ensin naksulla inflaatio-perusasentoa ’sivu’ ja hyvin sujui. Kevytkalkkunanakkipalkkaa aina erittäin nälkäiselle Pampulalle;) Sitten lämmittelevää reuhaamista nahkahansikkaan kanssa ja täten sainkin Panun jakamattoman huomion itselleni. Pantterin kauniiden ruskeiden silmien vaaniessa kiinteän toiveikkaasti P-mamman vierellä, kajautin sille ’maata’, ja hyvin putosi;) Nakkijuhlinta jatkui! Näytimme sitten toko-opelle mitä osaamme, johon Satu totesi, että ’on tekemisen meininki tällä koiralla’;) Sellainen Panu on, sillä on sata lasissa aina ja joka paikassa. Olen tyytyväisenä ollut huomaavinani, että iän tuoman kokemuksen ja viisauden mukana, Panu on oppinut pikku hiljaa kontrolloimaan itsekin omaa pientä sisäistä tulivuortaan. Tässä onkin ollut suurin työmaamme, eli yhdessä mennään kohti toivottua tulosta, eikä Panu yritä yksin pää edellä betoniseinään;) Kotona voidaan sitten relata ja sammua kuin saunalyhty omaan sohvannurkkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti