Mieli jäi hyvin turhautuneeksi meikäläisen ja Panun osalta, mutta todella iloiseksi Miina ja Pessin puolesta eilisessä Oulun KAS:sin agilitykisoissa. Emme olleet Panun kanssa samassa universumissa tällä kertaa ja hyviä asioita saa kyllä kaivamalla kaivaa, jotta pääsisimme edes hieman positiivisen puolelle. Sen sijaan Pessi valaisi kisapäivämme iloisella ja vauhdikkaalla agiliitelyllä ja omistajaohjaaja Miinakin tuntui olevan kovin tyytyväinen päivän ratoihin, vaikka ensimmäinen nolla antoi vielä odottaa itseään.
Miina ja Pessi kisasivat ykkösluokassa kaksi kisaa, joista A-kisan agilityrata liideltiin sujuvan hienosti aina kepeille asti, jossa Sininen sitten yritti jättää kaksi viimeistä keppiä pujottelematta; Miina palautti alkuun ja otettiin uudestaan onnistuneesti. Kepeiltä tuli radan vitonen ja samasta hässäkästä myös hiukan yliaikaa. Tulos riitti kuitenkin medi1:ssä ykkössijaan ja luokkavoittoonJ
Pessin B-kisan hyppyradalla oli sen verran vauhtia, että rata hajosi alkuvaiheen muurin jälkeen pituudelle, jonka Pessi hyppäsi esteen sivusta. Puolivälin jälkeen ohjaus myöhästeli myös paikoittain, mutta kaiken kaikkiaan hypäriltäkin hienoa menoa. Ihan tuli pala kurkkuun, kun katsoi koirakon vauhdikasta ja sujuvaa menoa<3
Miinan ja Pessin kisaradat voi käydä katsomassa täältä .
Ensi alkuun Panun kisasta sen verran, että ohjaaja oli hiukan hyytynyt ja ryytynyt kolmen tunnin odottelun jälkeen ja kai shelttijannukin oli väsynyt, koska kakkosluokan korkkauksemme meni kaikkea muuta kuin toiveiden mukaan. Hyppyrata päättyi heti alkuunsa toiselle esteelle, joka oli putki ja jonne Panu oli menossa mutta eipä mennytkään, vaan aloitti komentelevan luukutuksen ohjaajalle?! Ei muuta kuin tottelematon sheltti kainaloon ja poistuminen takavasemmalle kisaradaltaL
Agilityrata hajosi alkusuoralle, jossa jäin auttamattomasti jälkeen ja en ehtinyt kunnolla muurin jälkeisiin asemiin. Rata meni hylätyksi muurin jälkeisellä hypyllä, jossa Panu meni hypyn väärään suuntaan, koska jätin sen jälleen selkäni taakse. Jatkettiin jonkin matkaa ihan sujuvasti, mutta jälleen putkella tökki, koska vauhtini pysähtyi kokonaan. Puomin kakskakkonen hieno ja sitten jälleen Panu ei mennyt putkeen?! Kepeille vienti kauhea ja loppusuoralla ohjaan kunto loppui, vauhti hiipui ja henki salpaantui.
Yhteenvetoja ja muistilistaa Panun kisasta; ohjaajan asenne ja tsemppi hukassa eli miten ylläpitää virettä pitkin päivää, putkiin irtoamiset ja keppikulmat tehoharjoitukseen eli otetaan näitä yksikseen tekniikkaharjoitteluna, maneesin hiekkapohja hitaan ohjaajan painajainen eli tuhlaan turhaan rahojani maneesikisoihin, koiran vireen kartoittamista eli miten pidän Panu virettä tasaisena pitkinä kisapäivinä. Tässäpä riittää jälleen tekemistä ja pohtimista, kun mennään kohti seuraavia kisoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti