Ajelimme eilen agiharkkohin sateisissa merkeissä ja vesisade jatkuikin sitten koko kolmituntisen rupeaman, minkä Haukkukeitaalla vietimme:-/
Agiope Mariamme oli tehnyt am radan, jossa kerrattiin takaakiertoja ja välistävetoja, sekä erikseen keppejä ja irtoamista.
Mariannen preppauksen jälkeen sain takaakierrot toimimaan loistavasti; ajoitukset menivät nappiin molemmilla kierroilla ja Panu irtosi pimeään putkeen vauhdilla. Putken jälkeiset välistävedot tarvitsivat sen sijaan yrityksiä yritysten jälkeen, koska olen tottunut liikkumaan nk. saksaamalla, kuten potkupallonpejaajat, ja nyt piti liikkua pelkästään peruuttamalla. Ensimmäinen välistäveto meni aina hienosti ajoituksen ja oman liikkeen suhteen, mutta toiselle vedolle hätäilin liikaa ja olin edellä koiraa, joten välistävedon sijasta Panu ajautui hyppyjen takaa kiertoon kerta toisensa jälkeen.
Otin sitten kuivaharjoitteluna ilman koiraa peruuttelua ja saimme Panun kanssa viimein onnistuneet välistävedot peruuttamallakin. Tätä tarvitsee kuitenkin vielä reenailla, jotta saisin välistävedot toimimaan peruuttamalla myös kisoissa! Liike tahtoo väkisinkin mennä saksaamiseen, vaikka peruuttaminen on yhtä hyvä ja parempinkin ohjaustapa välistävetoihin, kunhan sen oppii oikein.
Hyppyjen jälkeisellä puomilla otin ohijuoksuja ja puolenvaihtoja, vielä suht rauhallisella liikkeellä kuitenkin. Panu karkasi yhdellä kerralla perään, mutta muutoin shelttijannun kakskakkoset olivat nappiin. Odotutin kontaktilla yleensä noin 5 sekkaa, ennen vapautusta ja suurensuuria kehuja. Panu on siirtynyt kevytkalkkunanameista luonnollisen ruokavalion myöta mahapullanameihin ja nehän maistuvat:)
Irtoamisharkassa otin ensin suoraa yksistään ja namitargetilla, niin jo löytyi potkua spurttiin! Ei yhtään katellut sivuille tai perään, että missä se mamma tulee. Ehkä käsky ’eteen’ on nyt entistä selkeämpi Panulle;D Sitten mentiin keinun ja keppien kautta suoralle ja ei moitteen sijaa tässä kuviossa. Vaikeutin keppejä siten, että lähtö 90 asteen pimeästä kulmasta ja takaaleikkaus kepeille; tämä onnistui useita kertoja, joten voisin uskaltaa tehdä kisoissakin;-) Pelattiin Panun kanssa upeesti yhteen ja sain jälleen aihetta ylitsevuotaviin kehuihin:)
Hyvän tuulen harkat näkyivät, sateesta huolimatta, myös shelttijannun olemuksessa ja Panu jäi jahkailemaan kentän reunalle ’että eihän me vielä lähdetä, reenaillaan vielä’ –mentaliteetilla. Shelttijannun moottori ja sydän käy agilitylle ja se jaksaisi sitä loputtomiin. Ja ohjaaja myöntää, että Kemin kisojen nollarata ja onnistuminen kantaa jälleen pitkään ja antaa lisäintoa sekä suurta potkua harjoitteluun:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti