On ’aina’ ollut sitä mieltä, että hypärit ei ole Panua ja mua varten; olen liian hidas ja emme taida bortsujen tai kelpien hienoja takaaleikkauskuvoita tai kauko-ohjaus –juttuja. Sen sijaan agiradat ovat meidän mentäviä kontakiesteiden ansiosta, jotka mukavasti rytmittävät menoa ja antavat pysähdyksineen tarvittavan hengähdystauon sekä auttavat ohjaajaa ottamaan kiinni hyppyesteillä edistäneen shelttijannun.
Onhan se kuitenkin niinkin, että olen ’hiukan’ asennevammainen hyppyratoja kohtaan. Tältä istumalta kuvittelisin, että ainoa lääke asennevammaan on harjoittelu, harjoittelu ja harjoittelu sekä sitä kautta kokemuksen, osaamisen ja luottamuksen lisääntyminen koirakon välillä.
Tuota kokemusta, osaamista ja luottamuksen lisääntymistä odotellessa mennään huh haipakkaa –mentaliteetilla hypäreitä, kuten eilistä harkkarataa. Ensimmäinen ratakiekka meni jotenkin vahingossa suht hyvin, mutta sitten kun alettiin hinkkaamaan ongelmakohtia tuli tänka på ja en saanutkaan mitään toimimaan?!
Olin hyppy5 jälkeen auttamattomasti myöhässä ja en millään ehtinyt, en siis koko harkan aikana, kääntämään Panua ajoissa ja sulavasti hypylle6. Tämä johtui siitä, että jouduin liikaa varmistelemaan putkea4. Tämä kuvio jäikin takaraivoon vastaisuuden varalle; miten ohjaan tällaisen kuvion kisoissa?!
Lisäksi putki16 ja pituus17 väli yskähteli; en saanut millään Panua kääntymään vauhdista oikeaan suuntaan, vaan joka kerta se joutui pyörähtelemään ja kysymään suuntaa putken ulostulon suulla. Ohjasin tässä koko ajan putken vasemmalla puolella; mietin nyt, että olisiko pitänyt tehdä persjättö putken oikealle puolelle, jotta olisin saanut jouhevan käännön pituudelle17, mutta miten kaksi viimeistä estettä olisi siinä tapauksessa pitänyt ohjata?
Rata vaati myös eräänlaista rytmitystä, jota en kyennyt tekemään, koska koko ajan piti vain ylläpitää vauhtia niin, että yleensä ottaen ehti jotenkin ohjata koiraa. Tällaisella hypärillä on etuna myös se, että koiraa ei tarvitse varmistella putkilla, pussilla tms. jossa Panun kanssa hävisimme sekunteja.
Harjoitus oli jälleen vaativa ja vaikka onnistumiset olivat tiukassa ja vähiä, ne muutamat osiot jotka radalla onnistuivat saavat kantaa eteenpäin. Ne osiot, jotka olivat hankalia tai eivät onnistuneet, pakottavat puolestaan miettimään vaihtoehtoisia ohjaustapoja meille.
 |
| Harjoitusradan mukaelma_15.6.2011 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti