perjantai 3. heinäkuuta 2009

Me heiluttiin taas...

Kolmas ilta putkeen agilityä näkyi Panussa lievänä ylikierroksilla käymisenä ja sellaisena osittain holtittomana heilumisena ja keskittymisen puutteena:/ Ei silti, kyllä jotain jäi takkiinkin eiliseltä illalta, sillä opin, että koira osaa kääntyä pimeästä putkesta oikeaan suuntaan taaksepäin, jos ohjaaja on ehtinyt leikata sen eteen ’oikealle’ puolelle edellisen putken jälkeen… En osaa selittää enemmän ymmärrettävämmin, mutta tämä oivallus oli eilen käänteentekevä meikäläiselle. -Kenties tämä on jälleen itsestään selvää kokeneemmille ohjaajille;)

Alla mukaelma Niinan radasta, jota tehtiin ensin kiekka kilpailunomaisesti, ja sitten kukin vuorollaan kinkkipaikkoja kerraten. Täytyy todeta, että kisanomaisesti harjoittelu on erinomainen tapa harjoitella koirakon staminaa, eli kykyä suorittaa tai suoriutua hiukan pitkäjännitteisemmästä suorituksesta. Koen, että se kehittää ja kasvattaa sekä ohjaajan keskittymiskykyä että koirakon keskinäisen kontaktin sekä ohjauksen kestävyyttä ja fokusointia!



Ensimmäinen kierros meni kohtuullisesti: hypyn jälkeinen aa meni Pa:lla ensin pitkäksi juuri ylikierroksien takia, ja otettiinkin alku uudestaan. Radan tiukat suuren kulman kääntymiskohdat menivät pitkiksi, mutta kääntyi se Panu aina, mutta siis pidemmän kaavan kautta. Muistaakseni yksi rima tippui matkalla. Hankalat putkeen viennit pariin otteeseen menivät, nojaah, kohtuullisesti. Meni se Pa aina putkeen mutta ei silleen upean syöksyvästi, kuin raivo härkä, mikä on lopullinen tavoitteemme;) Loppu meni jouhevasti, paitsi puomilla hassu 2on-2off sivuittain;) Kepit vimosena ihanan joutuisasti.

Hiottiin sitten tovi Panun kesken radan alkuosaa siten, että koskapa Pa ei vielä osaa sylikääntöä, joka olisi ollut hyvä hypyltä4 hypylle5 mennessä, tein siihen takaakierron päätteeksi nopean valssin ja sain Pa:n kääntymään erittäin hyvin putkelle6. Otettiin palatessa takaakierto jälleen hypyltä7 hypylle8 ja edelleen twistin kautta aa:lle takaisin. Hinkkaamisen päätteeksi koko alkuosa sitten kokonaan ja täytyy sanoa, ettei jäänyt mitään toivomisen varaa missään kohti. Ihana, esteet yhdeksi sitova osuus, jossa tassut kulkivat yhdessä tuumin mammulin kanssa, -ajatuksennopeudella:D

Aa:lta eteenpäin katsoimme radan ongelmakohtia Niinan kanssa, ja suurimpana niistä oli kahden hypyn välinen takaaleikkaus ja koiran kääntäminen tiukasti vasempaan putken kauempaan suuhun. Meni se lopulta, mutta tähän joudumme vielä palaamaan Panun kanssa. Tässä kohtaa tuli minulle hlökohtaisesti myös se päivän ahaa-elämys eteen leikkaamisesta ja puolen vaihtamisesta putkesta ennen suoraa putkea13 siten, että koira tajuaa jo putkeen mennessään kummalle puolelle tulee kääntyä ulos tullessa…jatkon kannalta huomattavasti joustavampaa ja vältyimme huutelemiselta, ylimääräisiltä kaarroksilta ja äkkijyrkiltä käännöksiltä takaisinpäin.

Tuon yhden ym mainion oivalluksen lisäksi vahvistui eilisen harkan ohella vielä käsitykseni siitä, että valssaaminen on aina tarkasti punnittava asia, kannattaako vai ei?! Keminmaan kisan kankivalssi oli aika hyvä opetus siitä, että valssaamiiseen on aina huomioita alustan nopeus, ohjaajan hitaus, esteiden välimatkat ja ennenkaikkea mahdolliset muut vaihtoehdot aina radan jatkoa ajatellen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että panostamme entistä enemmän persjättöihin ja takaaleikkauksiin, kuitenkaan niitä valsseja unohtamatta, kun niitä joskus on vaan pakko ehtiä tekemään;)

2 kommenttia:

  1. Kävin lueskelemassa teidän heilumisista. ;) Kisaatteko te Panun kanssa kakkosluokassa?

    VastaaPoista
  2. Kisaamme Panun kanssa ykkösissä Elise. Kolmas nousunolla kakkosiin on kovasti työn alla;-)

    VastaaPoista