Tokotuntimme pidetään ruohokentällä agilitykentän välittömässä läheisyydessä, joten se tuo omat haasteensa agihullulle Panulle, jonka kanssa aloitettiin luoksepäästävyydellä ja paikallamakuulla.
Kuitenkin sitä ennen lämppärinä perusasentoja naksulla, seuruuta kävelystä ja lempparilelun kanssa riehumista ja revittelyä. Panun jalkaongelma huomioidaan kaikissa toimissa niin, että juoksemista tai jalan yleistä rasittamista vältetään.
Laitan tähän iloksenne kuvan Panun lempparilelusta (tai yhdestä niistä), jonka suolistamista se rakastaa yli kaiken ja se yrittääkin jatkuvasti repiä pehmoluun saumoja auki, jotta se pääsisi repimään sisusvanut pellolle;-) Lelua onkin ommeltu ja parsittu kasaan useaan otteeseen:/
Paikallaolossa Panu ensimmäisellä käskyllä maahan ja siirryin vain parin-kolmen metrin päähän shelttijannusta. Panu tapitti kiinteästi silmiin, mutta näin, että agilitykentän meno aiheutti lievää levottomuutta joka ilmenikin vinkumisena. Sihitin kieltävästi. Panu jaksoi minuutin paikoillaan, kävin palkkaamassa ja jätin vielä paikoilleen. Pian Panu kuitenkin siirrähti hieman eteenpäin ja jouduin palauttamaan sen paikoilleen. Jatko, noin puolitoistaminuuttia meni hienosti paikoillaan. Palatessani Panu ennakoi istumaan nousua ja palautin maahan. Kehuin ja palkkasin maahan ja kun se nosti katseensa, annoin pienellä viiveellä ’istu’ –käskyn, palkkasin ja vapautin rauhallisesti ylistävien kehujen kera:) Kokonaisarvosana Panulle kolmen minuutin paikallaolosta, kaikkine välikohtauksineen, mjaah, noin hyvä miinus tyydyttävä puoli!
Panskun seuraamisessa otettiin ensin lähtöjä naksulla ja sitten käännöksiä naksulla. Ja lyhyt seuraamiskaavio kokonaan. Hyvin meni kiinteällä kontaktilla ja hienolla positiolla! Pikkubreikillä tapettiin taas lempparilelua!
Toko-open katselmuksessa seuraaminen meni kuten paikallaolo, eli arvosanalla hyvä miinus tyydyttävä puoli. Seuraamista hajotti lievä haahuilu kontaktissa ja nurmikentän hajumaailma. Huoh! Jo pentuna upeita, pitkiä seuraamiskaavioita, kiinteällä rikkoutumattomalla kontaktilla tehnyt Panu, ei jaksa, eikä viitsi seuraamishommaa! Ainakaan pitkän kaavan mukaan:/ Satu ehdotti käskyn muutosta, mutta en halua lähteä siihen, sillä uskon, että loistava seuraaja –Panu piilee jossain agility –Panun sielun syövereissä ja odottaa vain otollista tilaisuutta esiintyä!
Pyryn puolituntinen aloitettiin niinikään ensin perusasennon muistutteluilla ja sitten seuraamisella: naksun kanssa lähtöjä ja naksun kanssa kääntymisiä. Koin älynväläyksen, (joku muukin kuin minä, voi kysyä että miksi vasta nyt?;) kääntymisissä niin, että käännyn Pyryn kanssa pikkupikkuaskelin, enkä omalla normaalilla askelvälillä. Näin saan Pyryn oman tempon ja askeleet sovitetuksi omaan liikkeeseeni entistä paremmin. Kokoeroamme on omaan 170 senttiin ja Pyryn 34 senttiin aikamoinen, joten yhteisen tempon löytäminen on ollut vaikeaa. Varsinainen seuraamiskaavio liikkuroituna ei mennyt kylläkään putkeen, Pyryn pää painui tantereen hajumaailmaan heti, kun lähdimme liikkeelle. Huoh! Pidin sitten hihnaa hiukan kireämmällä niin, että löysää ei juurikaan ollut ja käskytin sekä kehuin koko seuraamiskaavion ajan. Aika pakotetun tuntuinen koko kuvio hihnassa.
Sitten seuraamista temponvaihteluilla ilman hihnaa ja koko Pyryn olemus muuttui iloisesti seuraavan koiran perikuvaksi! Mikähän tuossa hihnassa seuraamisessa mättää? Täytyy keksiä jotain superhypermultimaxi-iloista hihnassa seuraamisen edistämiseksi!
Agilitytuntimme alkoi tokotunnin jälkeen ja koska emme Panun kanssa kykene osallistumaan varsinaiselle tunnille, menin itse kuitenkin radanrakennukseen ja rataantutustumiseen mukaan. En halua tauon aikana menettää kokonaan tatsia ja tuntumaa agikentälle. Tässä auttaa tosin myös maanantain mölliagin apuveturina pyöriminen;)
Niinan rata oli ohjauksen kannalta aika kinkkinen, olisi ollut mielenkiintoista ohjata ja katsoa, miten saan Panun vietyä kunnialla läpi radan? Radan mukaelma:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti