Tänään oli agiharjoitusradalla harvinaisempia esteitä kuten pöytä ja pussi. En muista milloin ja onko Panu reenannut koskaan milloinkaan pöytää, ehkä alkeiskurssilla. Noh, pöydälle hyppääminen ja siellä seisoskelu sen viisi sekuntia ei tuottanut Panulle ongelmia, joten olemme aika luottavaisella mielellä suhteen, että se sujuisi mahdollisesti sitten kisassakin;)
Pienellä rataharjoituksella reenattiin mm pituudelta kiertoa ja edelleen putkeen irtoamista. Radalla oli myös pussi, jonne Panu puski ennakkoluulottomasti ja ilman pussilämmittelyä. Panu on siitä ihanne harrastuskoira, että se ei pelkää eikä arastele mitään eikä missään. Ja jos se joskus on jotain vähän hämmästellyt, kuten kovaäänistä lumivyöryä OKKn kuplahallin katolta, palautuu se hetimiten äimistelystä mahdollisesti keskeytyneeseen tekemiseen!
Kontaktiprojektissa otettiin vinkistä vaarin ja tehtiin tärkeitä tarkennuksia suoritustapaan: eli hihnassa mennään edelleen, pieni jarrutus pannalla ja ’alas’ –käskyllä etutassut maahan, odotus 1-2 sekkaa jotta Pa ehtii tajuta tilanteen ja positionsa, vapautus/hyväksyntä naksulla ja samantien ’mennään’ –käsky! Käytännössä olen opettanut kaksi kuukautta vähän sinnepäin kontakteja, enkä sitä ihteään eli 2on-2off –prosessia! Nooh, ei me olla jäniksen selässä Panun kanssa ja otetaan rauhassa kontaktiprojektille uusi, täsmällisempi suoritustapa;)
Ohjaajablondille sattui radalla sellainen kuvio, että vaikka ohjaus tapahtui ilman käsiä, koirablondi kuitenkin ymmärsi vinkin ja meni putkeen, vielä siihen oikeaan, vaikeampaan päähän;) Koirablondille taas näytettiin ennen rengasta, missä namikuppi odottaa, eikä se renkaan jälkeen sittenkään muistanut, huomannut saatikka älynnyt, että namihan siellä odotti suorituksen jälkeen;-)
Nämä pienet, yhteiset blondimaiset jutut sitovat ohjaaja-&koirablondin saumattomasti yhteen: kyllä eräs blondi aina tietää, mitä toinen blondi ajattelee:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti