Tämänpäiväinen tokotunti noudatti toko-oppilaiden toivelistaa, kuten yleensä lukukauden loppupuolella kouluissa tehdään kevennykseksi sitä, mitä oppilaat haluaa;) Puuhalistalle ei ilmaantunut mitään repäisevää, vaan kävimme läpi tavallista tokohuttua; luoksepäästävyyttä, paikalla makuuta, liikkestä seisomista sekä liikkeestä maahanmenoa. Lisäksi otin Panun kanssa extrana noutoa.
Panua virittelevän kontaktialustuksen, seuruuttamisen, sivulle ottamisen ja muutaman luoksetulon jälkeen aloitimme luoksepäästävyydellä: Pa pakitti ensin selkäni taakse opettajan lähentelyä: pieni nakkipala toko-open kädessä auttoi asiaa ja Pa tuli reippaasti hakemaan namin kädestä ja antoi samalla rapsutella itseään. Tehtiin toinen lähestyminen ja Pa antoi open nyt rapsutella ilman pakenemisia. Isokehu- ja nakkipalkka tällä kertaa mammulilta!
Paikallamakuussa oli jännät paikat, koskapa Pa vaikutti suhteellisen levottomalta. Se luuli nimittäin jälleen alun perin tulevansa agireeneihin;) Sijoituimme keskelle koirarivistöä ja poistuin ainoastaan muutaman metrin päähän Panusta pitäen kiinteätä katsekontaktia siihen koko liikkeen ajan. Pa tuijotti takaisin, vaihtoi kankkuaan muutaman kerran, vilaisi kerran ympärilleen, ja vähitellen näin kuinka se rauhoittui paikalleen! Vierestä nousi sitten koira seisomaan, mutta jämysti Pa pysyi paikallaan! Toiseltakin puolelta koira liikehti levottomasti ja sen ohjaaja käskytti sitä ’maata’, joka osaltaan vahvisti Panun maataoloa, heh! Aika täyttyi, palasin Panun luo, ja open ohjeiden mukaan käskin koiran loppuasentoon vasta kolmannen ’käsky’ –käskyn jälkeen! Jättikehut, rapsut ja nakkipalkkaa koirapojalle!
Yhdistin vaihdellen liikkeestä toiseen liikkeestä seisomisen ja liikkeestä maahanmenon harjoittelua. Liikkestä maahanmenon Panu osaa suht hyvin, koska se osaa ’maata’ –käskyn paremmin kuin ’seiso’ –käskyn. Seisominenkin sujui, vaikka Pa saattoi yhtäkkiä laittaa maata ’seiso’ –käskyyn?! Eli epävarmuutta oli ilmassa ja se johtuu yksinomaan harjoituksen puutteesta, ->tukistuksia Tuulikille!
Koska Panun motivaatio tokoliikkeiden suorittamiseen piilee yksinomaan ja ainoastaan vasemmassa taskussani (nakit plus muut herkut!!) ja se vahtii haukansilmän lailla vasemman käteni liikkeitä taskun suuntaan, tein toko-open neuvosta sellaisen jujun, että jätin liikkeestä seisomisessa pienen nakkipurnukkani Panun selän taakse liikkeen ajaksi.
Parin toiston jälkeen, jolloin se huomasi, että palkka haettiinkin sen takaa olevasta nakkipurnukasta, Panun keskittyminen kohentui huomattavasti, kun sen huomiota ei ollut hajoittamassa vasemman käteni vahtiminen, vaan se sai ja kykeni keskittymään täysin käskyyni ja liikkeen suorittamiseen. Palkka onnistuneesta suorituksesta haettiin sitten yhdessä juosten ja hurraten nakkipurnukalta, -ai että meil oli mukavaa:D
Loppuhuipentumana hioimme Panun noutoa. Nouto on Panulla siinä vaiheessa, että se osaa ’nouda’ –käskyllä tuoda kapulan ja irrottaa sen ’anna’ –käskyllä, se osaa seurata vieressäni kapula suussa ’pidä’ käskyllä. Ainoa mikä meiltä puuttuu on loppuasento, johon tarvitaan Panu istumassa ja pitämässä noutokapulaa suussaan;-) Tähän tarvitsemme Panun kanssa ahkeraa olohuonetottista säännöllisellä aikataululla.
Panun asenne noutoon tuntuu suorastaan mahtavalta, noudolle vastahankaisen Pyryn jälkeen. Pyry kun ei suostu millään ilveellä koskemaan noutokapulaan, ei minkäänlaisella hyvällä tahi maanitteluilla ja pahalla sitä ei ole kokeiltukaan;) Kyllä Pyry puunoksia kantaa työkseen metsälenkeillä, mutta ei koske noutokapulaan??!! Siksi Panu on musta ihan noutajien aatelia, fantastisen toimintakykyinen, valtavan reipas ja muutenkin pollea shelttijannu:D
Viimeisen tokovartin sai Pyry, joka pääsi suht kylmiltään tekemään luoksetulon pariin kertaan liikkuroituna: oli muuten Pyryllä vauhtia autossa oottelun jälkeen:) Lisäksi teimme Pyryn kanssa muutaman kierroksen liikkeestä seisomista. Muutoin hummailimme Pyrkän kanssa hallilla loppumetrit ja pällistelimme taitavia bortsuja ohjaajineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti