perjantai 27. maaliskuuta 2009

Vaikeeta vääntöä haastavissa harkoissa;)

Saavuimme torstai-iltana valmiiseen pöytään OKK-Areenalle, kun ohjaajamme Sanna oli yksin teoin rakentanut Anne Saviojan ratoja mukaellen 2-3 luokan radan valmiiksi mulle&Panulle sekä Merjalle&Avalle, ->muita ei ilmaantunut paikalle?!

Rataan tutustumisessa päätimme, että teemme Panun kanssa radan kahdessa osassa ja jätämme radalla olleen keinun ja puomin vielä pois ratajuoksusta. Rata ei tutustuessa vaikuttanut ’kovin vaikealta’, mutta muutama haastavampi kohta siinä vaikutti olevan;)

Nooh, alkusuoran jälkeen tuli hyppysarja, johon liittyvää välistävetoa hinkkasin ensin muutaman kerran, ennen kuin Panu pujahti oikeasta välistä. Välistä veto ei kumminkaan osoittautunut meille vaikeimmaksi, vaan erittäin nopea kahden putken yhdistelmä, jota fiilattiin ja höylättiin useampaan kertaan, ennen kuin sain sen sujumaan Panun kanssa. Alkajaisiksi koko ohjaussuunnitelmani putkien osalta oli väärällä puolella;) ’Oikealle’ puolelle siirtyminen ei kuitenkaan tehnyt putki-yhdistelmää helpommaksi, vaan sain valssata, juosta ja ohjata tuhatta ja sataa, jotta ehtisin Panun edelle putkien jälkeen ja saisin sen vielä jatkoon työntämällä hypylle viistosti koiran oikealle puolelle.

Pipo liimautui hiuksiin, anaerobinen kapasiteetti loppui alta aikayksikön ja jalat tuntuivat kahdelta rautakangelta, kun yritin saada rataa toimimaan nopean Panun kanssa, joka puhkui ja puhisi menohaluja:D Viimein sain putkiyhdistelmän onnistumaan hypyn kanssa ja ansaitsimme pienen hengähdystauon hurjan ankaran tahkoamisen jälkeen!

Merjan&Avan suorituksen aikana muistuttelimme mieleen jälleen kontakteja: teimme useita toistoja kekellä ensin hihnassa ja sitten ilman hihnaa. Vaikutti siltä, että noin viikon ’tauon’ aikana Panu oli jossain määrin unohtanut 2on-2off –kontaktin?! Toisaalta, muutaman toiston jälkeen se osui kontaktille ilman hihnaakin, mutta hiukan epävarmasti. Eli, kun olemme ilmoittautuneet agilitykisaan 19.4., syntynee meille lievää paniikkia 2on-2off:in suhteen. Tokihan Panu kontakteille pysähtyy, mutta kun me tavoitellaan tuota tiettyä tapaa suorittaa ne;)

Palasimme kekeltä tekemään vielä yhden kierroksen edellistä nopeaa välistä veto-putki-putki –rataa, ja nyt se menikin kerrasta poikki&pinoon! Kertaus on opintojen äiti ja minäkin näköjään opin jotain;) Panuhan tekee mitä vain, kunhan ohjaus on kohillaan. Tosin Panullakin on vielä joitain ’etenemisongelmia’, joihin en ole löytänyt syytä, saatikka kyennyt ratkaisemaan niitä?! Suurimpana niistä on putkeen irtoaminen, joka myös eilisissä treeneissä tökki tietyissä kohtaa. Yleensä Panu irtoaa vauhdilla putkeen, mutta eräissä tapauksissa se ei sinne mielellään mene??!! Varmaan ja todnäk johtunee jostain mystisestä ohjausnyanssista??!!

Radan jälkimmäinen osio meni suht säpäkästi: kepit oli ensin hukassa, kun satuin seisomaan Panun edessä, eikä se edes nähnyt niitä:/ Viimeisenä esteenä oli putki, jonka kauempaan päähän ohjaus meni meille tyypillisesti, Panun kiepillä ja vähemmän tyylikkäästi. Työstän vielä tuota kauempaan päähän putkeen ohjausta noin mielikuvallisesti ja tarviihan sitä vielä harjoitella käytännössäkin;)

Kauheen vaikeeta oli vääntö, mutta kääntöpuoli on, että vaikeemman kautta oppii itsestä ja koirasta enemmän!

2 kommenttia:

  1. Hahaa.. vaarallinen tunne rataantutustuessa.. ei tunnu vaikeelta.. :D Mut eiks ookin hienoa, miten hyvän fiiliksen saa, kun sen sit saa tehtyä läpi?! :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä niin Miira, hurrasin mielessäni Panulle&mulle, kun mentiin tuo toinen kiekka sitten kerrasta läpi;-) Vähän epäilyttää vain pidemmällä aikavälillä, että miten mun jalat kestää tuollaista höykytystä!?

    VastaaPoista