Näennäisen helppoa;))

Olivat torstai-illan kolme ratavariaatiota, jotka agiopettajamme lähetti meille etukäteen spostilla. Kumpikaan opettajistamme eivät siis tänään päässeet paikalle ja meitä agioppilaitakin oli paikalla vain kaksi: bc Ava sekä mun Panu;)

Rataprofiilit olivat samanlaisia, joita suoritettiin kolmella variaatiolla:

Istutin Panun vinoon ykkösesteen taakse, josta sillä oli suora näkyvyys putken suulle. Suora sujui jouhevasti putken läpi neloshypylle, josta ensimmäinen, eikä toinenkaan vienti kepeille onnistunut. –Kuinkas muuten, näennäisen helppoa siis;)

Otin muutaman toiston pelkästään yhdistelmää hyppy-kepit, jonka jälkeen saimme koko radan suoritettua yhtäjaksoisesti. Todettakoon kuitenkin, että en saanut hakemaani täysin saumatonta suoritusta hyppy-kepit -osuudella, vaan Pa ehti aina louksuttaa leukojaan muutaman kerran, ennen kuin se sujahti kepeille?! Perkeetin koiranleuka, yritänkin seuraavalla kerralla antaa sille sellaista haipakkaa ja vauhtia ohjaukseen(:D), että se ei ehdi mulle huutelemaan;))))))

Tämäkään rata ei sujunut haluamallani tavalla, eli ensi yrittämällä. Harjoittelukaverini antoi muutaman kallisarvoisen ja oivan neuvon mm korjata etäisyyttä keppeihin ja kas, rata sujuikin sitten soljuvasti.

Noh, paljastettakoon, että neloshyppy-kepit ei mennyt taaskaan ensimmäisellä kerralla, syystä, että Panun ohjaaja ei saanut kunnolla volyymiä ääneensä ja käsky peittyi jälleen koirakon karvaisemman osapuolen metelöintiin. Seuraavalla yrittämällä karvattomampi sai suunsa kunnolla auki ja käsky ’kepit’ saavutti tuloksellisesti karvakorvan tajunnan.

Kolmas rata oli mukava kieputus, jonka viimeinen osio hyppy-kepit avokulmaan ei tietenkään mennyt ens kerralla;) Tuo keppien avokulmahan osoittautui meidän viikonlopun kisassa ylitsepääsemättömäksi ja taula ohjaaja yritti Panua samaan vikakulmaan jälleen kerran;) Kyseinen sisäänvienti vaatii meiltä erittäin huolellisen haltuunoton ja napakan käskytyksen, jolla saimme Panun suorittamaan kepit oikein.

Lisäksi siteeraisin Brorströmin Jonnaa meidän viime marraskuiselta keppikurssilta: ’kuvittele se yksi ylimääräinen keppi ennen varsinaisia keppejä’;) Näin annan koiralle sen murto-osan sekunnin aikaa valmistautua suoritukseen ja siihen, että se itsekin näkee että kepit on tulossa;)

Radan alkuosassa oli myös mainio tilaisuus harjoitella putkeen irtoamista: ensmäisellä kerralla Panu irtosi ikään kuin vahingossa, hienosti putkeen. Toisella kerralla epäröin itse ja Pa jäi pyörimään ja luukuttamaan putken suulle, kolmannella se irtosi putkeen, kuitenkin takkuisesti.
Mikähän olisi hyvä neuvo, hyvin kiinni ohjaajassa olevan koiran putkeenirtoamisharkkohin?! Paljon harjoitusta ja namikuppi putken päähänkö?! Olisiko muuta kikka kuutosta, joka tehoaisi nopeasti putkeenirtoamisongelmiin?!

Olen myös saanut rakentavaa palautetta agiopettajaltamme liian kiihkeästä ja kovaäänisestä putkeen käskyttämisestä, jota Panu ei varsinkaan tottele, kun se menee hämmenyksiin ’epätavallisesta’ käskyttämisestä;-) Tavoitteni on saada ohjaukseni ja käskyttäminen yhtenäiseksi ja välttää huutamista sekä turhaa jankuttamista;)

Rataharjoitusten lisäksi Panun kontaktiprojekti jatkui tiiviinä ’keken’ (keinu;) toistoina: hihnassa mentiin, naksulla vapautin ja nami oli parin metrin päässä esteestä. Otin jo muutaman kerran uuden kontaktikäskyn ’alas’ mukaan harjoitukseen. Tavoitteena on saada 2on-2off kontaktit (vai mikä se nyt on;) toimivaksi parin kuukauden kuluessa!

Agility on siitä ihana laji, että pettymykset näköjään huuhtoutuvat unohduksen mereen harjoittelun myötä;-) Koirakaverihan ei ole lainkaan pettynyt, se porskuttaa iloisesti eteenpäin mamman mieliksi ja herkkupalojen toivossa:D