Idioottiringin idiootti!

Suunnittelemani strateginen muutos sunnuntain tokotunnille tokotella ensin Panun ja sitten Pyryn kanssa jäi tekemättä, sillä selkäytimessäni tunsin hallille ajaessani, että Pyry tulee olemaan hyvin kuulolla;) En halunnut myöskään enempää loukata Pienen Ruskean Rinkilän tunteita, kun hänet jatkuvasti jätetään rannalle ruikuttamaan Panun reenaillessa parikin kertaa viikossa;-) Hallikauden hiljalleen edetessä poikien valmius, alttius ja kyky tokotella on lisääntynyt tietoisuudella siitä, että kun laitetaan tokopanta kaulaan mennään hallille tekemään temppuja ja syömään nakkeja:D

Illan harjoituskohteina olivat luoksepäästävyys, liikkestä maahanmeno, paikalla makuu sekä idioottirinki;-)

Pymyn luoksepäästävyyttä testattiin pariin otteeseen eri henkilöiden toimesta: ensimmäisellä kerralla se lievästi pakitti (huom! ei paennut) luoksetulijaa, kuitenkin häntäänsä heiluttaen. Toinen luokse pyrkijä sai hieman varmemman vastaanoton, mutta tämäkään tilanne ei ollut sellainen itsevarma luoksepäästävyys mitä tavoittelemme. Luoksepäästävyydessä koiran tulisi ’vapaasti sivulla paikoillaan istuen/seisten’ hyväksyä koirakon luona käyvä rapsuttelija ja hampaiden syynääjä, mutta mielestäni Pymy vaikuttaa tilanteessa hiukan epätietoiselta siitä, mitä siltä odotetaan.

Ajattelin, että jatkossa ’helpotan’ tilannetta Pyrylle pitämällä sitä käskyn alla, kunnes se taas tottuu ja ’ymmärtää’ luoksepäästävyyden idean ja sen myötä rentoutuu tilanteessa enemmän.

Liikkeessä maahanmenossa tein Pymyn kanssa tarkoituksella vain yhden lämmittelyliikkeen, jotta liikkeessä olisi sellainen ’tuore’ ja motivoitunut maku liikkeenohjaajan kanssa. Liike menikin sitten superisti: -upeeta & mahtavaa Pyry! Tuttua palautetta saimme odotetusti Pyryn hitaasta maahanmenosta ja ohjaajan hienovaraisesta vauhdin töksähtämisestä käskyä annettaessa. Mutta, -liikkeen onnistumisesta tuli meille ihan huippufiilis ja tunsin Pyryn ja minun välillä olevan positiivisen energian:D

Paikalla makuu alkoi sitten hiukan hätiköiden: annoin huolimattomasti jo maata olevalle Pymylle ’paikka’ –käskyn, johon se meinasi nousta istumaan, joten liike alkoi tuplakäskyllä ja varmisteluilla. No, Pymy jäi paikoilleen koirariviin ja menin muiden mukana odottamaan sitä kahta minuuttia. Toko-opettajamme häiriköi kävelemällä koira- ja ohjaajarivin välissä edestakaisin, mutta Pymy pysyi jämäkästi maata.

Liikkeen loppupuolella viereiseltä tokokentältä kuului sitten kirkkaalla naisenäänellä ’vapaa!’, johon Pymy reagoi nousemalla ylös ja liikahtamalla noin metrin eteenpäin. Se huomasi kuitenkin heti kohta erheensä ja että liike ei ollut suinkaan vielä ’vapaa’ tai päättynyt ja meni taas maata. Palasin sen luo, käskytin loppuasentoon ja vapautin sekä annoin sille mahtikehut namipalkan kera! Viime syyskuisen tokokilpailun haavat paikalla olon suhteen alkavat arpeutua, sillä Pymy on saamassa jälleen liikkeen jujusta kiinni! Eilinen paikalla olo kuitenkin osoitti sen lievän epävarmuuden ja häiriön alhaisen sietokyvyn! Olen kuitenkin varma, että harjoituksella hyvää tulee!

Oivallisen harjoitussession päätteeksi Pyry pääsi autoon jäähdyttelemään ja Panu lähti idioottirinkiin;-)

Idioottirinki on kantti kertaa kantti neliö, jossa harjoitellaan koiran osaamisen mukaan joko maata, seisomaan tai istumaan jääntiä, kun ohjaaja kiertää neliön ja palaa koiran luo!

Lämmittelin Panskua aikani maata ja seiso –käskyillä ja menimme sitten vuorollamme idioottirinkiin. Idiottiringin idiootiksi paljastui sitten Panskun ohjaaja, joka hölmöili epätäsmällisellä ja epämääräisellä käskytyksellä niin, että olen kirjallisen anteeksipyynnön velkaa shelttijannulleni;-) Sorry Panu, että palkkasin sinua istumisesta kun piti palkita hienosta seisomisesta ja sorry Panu, että heti avittanut sinua maahamenossa, vaan turhaan jankutin asiasta! Ja sorry vielä Panu, että me ei reenata tarpeeksi tokoa ja toilaillaan tokohallilla;-)

Luulenpa, että nakkipalkalla Pa antaa mulle kaiken anteeksi:D