Hyppäys avon liikkeisiin...

...on tapahtunut meiltä Panun kanssa suht luontevasti ja innokkaastikin;) Tokoiluun on tullut odotetusti lisää virtaa ja motivaatiota ja Panukin on alun hölmistyneiden katseiden:) ja koko osaamisrepertuaarin tarjoilujen:) jälkeen asettunut paremmin kuuntelukannalle ja sitä myöten etenemme kohti tavoitteita, eli koko avo-paketin vähittäistä hallitsemista ja osaamista.

Avoimen luokan liikkeet on kuitenkin mukautettuja tai edistyneempiä versioista alokasluokan liikkeistä niin, jotta pienellä viilauksella saataneen suurin osa liikkeistä muottiin toivon mukaan jouhakkaasti ja ilman suurempia kommelluksia?! ;)

Kolmen minuutin paikalla makaaminen tehtiin ensimmäistä kertaa hallilla niin, että ohjaaja oli piilossa ~5 sekuntia, -jostain on aina aloitettava. Paikalla makuu oli niiltä osin onnistunut, että koira pysyi paikoillaan kolme minsaa, mutta mutta mutta, -umpiperso koirakaverini nousi kesken liikkeen kahdesti seisomaan ja jouduin käskyttämään sitä maata. Syy selviää pelkästään peiliin katsomalla, joten on suht selvä, ettei tuo jojoilu tule enää toistumaan! ;) Kaiken kaikkiaan paikalla makuun suurin työstöalue on ohjaajan piilossa olemisen sietäminen. Tätä harjoittelemme lisää omassa olohuoneessa.

Seuraaminen etenee omalla painollaan. Torstain tokotunnilla oli havaittavissa yli-innokkasta edistämistä, jota yritin passailla namilla asemoinnilla?! Parin viikon tokotauko terävöitti Panun työmotivaatiota näköjään paremmin kuin hyvin;) Uskon meidän seuruuseen, (paitsi että en osaa vielä kääntyä vasemmalle;) kunhan vielä opin virittelemään shelttijannun oikealla tavalla tähän liikkeeseen.

Jäävät hyvähkösti hanskassa. Maahan menossa tarvitaan aina matala ja kuuluva käsky, niin jo putoaa Panu. Liikkeestä seisomisessa lähti ensi alkuun ohjaajan mukaan taakse palatessa, mutta pienellä palautteella, lue palkkaamattomuudella, jää jo hyvin käskystä seisomaan ja kestää hienosti takana käynnin.

Tosin torstain tokotunnilla perso Panu höynäytti ohjaaja pysähtymällä tikkana käskystä, mutta oli kuulemma selän takana ottanut vielä pari askelta bongattuaan namin hallin lattialta. Mmrrrrhh! Ja höynäytetty ohjaaja vieläpä kehui jannun maasta taivaaseen perusasennosta vapautettuaan. Pitäisköhän hankkia jonkinlainen peräpeili?! ;-)

Luoksetulossa tapahtui torstain tunnilla se suuri oivallus. Toko-ope Pian neuvosta otin sellaisen käsiavun käyttöön, että shelttijannu pysähtyi luoksetulossa kuin täi tervaan!! :) Tässäkin on kuitenkin tarve pitää liikkeen tasapainoa teettämällä läpijuoksuja tarpeellinen määrä, kuulemma 5/5, jotta liikkeen dynamiikka säilyy sellaisena kuin se on tarkoitettu. Eli vauhti ei saa hiipua! Käskyä versus käsiapua mietittäessä, olen tällä hetkellä taipuvaisempi käskyyn kuin pelkkään käsiapuun. Mitä tunnen Panua, niin uskon että suullinen käsky toimii sille koetilanteessa paremmin, mutta opetteluvaiheessa käsiapu paras apu, suullisen käskyn lisäksi siis:)

Nouto ehkä osataan, mutta tähänkin liikkeeseen tarvitaan se just oikeanlainen energia ja virittely. En ehkä kuitenkaan vielä menis kokeeseen Panulla noudattamaan, viimeinen silaus ja luotto puuttuu vielä, joka saavutetaan ymmärtääkseni lähinnä kertauksen kertauksilla;)

Kaukot on kuosissa. Etäisyyttä pitää vielä lisätä. Niin ja ennakoinnin estoa;)

Hyppy on eniten hajallaan. Luultavasti otetaan avuksi nk. kosketusalusta, jotta saan Panun irtoamaan kauemmaksi hypystä, siten paluuhyppykin sujuisi jouhevammin. Ja nykyisellään se jää ihan liian lähelle hyppyä ja on täysin ehdollistunut seisomiseen, kuinkas muuten. Tässä riittänee vielä työsarkaa. Kosketusalustan käyttö kantaaa ehkä, sitten joskus hedelmää sitten vaikeammissakin liikkeissä.

Työvoitto tokokokeessa:)

Panu Pantterin tokon alo-luokan liikkeet ovat olleet ’valmiita’ jo ’aika päiviä’ sitten. Ehkäpä jo pari vuotta sitten?! Jopa hyppykin, joka kuitenkin taantui ajan kuluessa agilitynkin myötävaikutuksella ihan rillutteluksi, noin tokomielessä, ja josta jouduin loppujen lopuksi vaihtamaan käskyn ’aisa’ –käskyyn, ’hyppy’ –käskyn aiheuttaman liiallisen kiihtymyksen takia:o -Tokohypylle irtoamista 'aisa' -käskyllä hiottiinkin sitten koko viime kesä!

Ajatus kisaamiseen tottelevaisuudessa on tullut pikku hiljaa kylkiäisenä siitä, että tykkään yleensä ottaen touhuta jotain ’järkevää’ ja ’rakentavaa’ koirani kanssa, jotain sellaista joka nivoo minua ja koiraa yhteen ja josta koirakin nauttii ja minä nautin siitä, että se nauttii, ja josta minä taas innostun ja motivoidun. Kisaaminen on sellainen yksi motivaattori ja tavoite taka-alalla, joka pitää minut itseni käynnissä ja ylläpitämään säännöllistä tekemisen ja harjoittelun rytmiä.

Niinpä tässä pitkässä juoksussa Panu Pantteri kilpaili ensimmäisen kerran alokasluokassa tänään OKK:n virallisessa tokokokeessa Haukiputaalla. Kisan tuomaroi Marko Puranen. Tapani mukaan olin kisassa vatsa sekaisin ja mieli pinkeenä jännityksestä. Näin jälkikäteen hävettää, että olin ihan tonttu toljanderina, kun hihnakin piti kiertää joka kerta rullalle ja taskuun liikkeiden välissä. rolleys Eipä tullut siinä pienessä paniikissa mieleen, että hihnan voisi heittää helposti olalle, eikä kiertää neuroottisesti pikku rullalle vähän väliä. rolleyes again

Panun suoritus alkoi ensikertalaisena mikrosirun tsekkaamisena. Kehään mentäessä tuomari vain taputti koiria ohi mennessä, eikä sen enempää kopeloinut. Panun luokassa oli mukana yhdeksän koirakkoa, josta muistaakseni viisi osallistui ensimmäiseen paikalla makuuseen. Mulla on tapana hiukan kyyräillä, ketä koiria tulee viereen ja ennakoida mahdollisia karkaamisia Panun päälle :o Tänään vasemmalla oli muistaakseni jokin musta rauhallisen oloinen koira ja oikealla suuri tanskandoggi, joka silloin siinä hiukan heilui puolelta toiselle…:/ Päätin kuitenkin samalla keskittyä vain omaan koiraani;)

Luoksepäästävyydessä: 10 Panu istua napotti paikoillaan, mutta hiukan kenotti kallellaan, kun tuomari kävi rapsuttelemassa.

Paikallamakuu: 8 Tuplakäsky maahan mentäessä. Oli hiukan levoton ja vilkuili oikealle ja vasemmalle toisia koiria sekä kentän takaosassa liikkuvia ihmisiä. Tuijotin tiukasti Panua silmiin kahdenkymmenen metrin, tai jotain, päästä. Rauhoittui loppua kohti. Kaksi minuuttia tuntui ikuisuudelta ja silmissä hämärtyi välillä:( Palasin Panulle ja se nousi ensimmäisellä perusasentoon ja odotti kiltisti vapautusta.

Luoksepäästävyyden ja paikalla makuun jälkeen olimme Panun kanssa vuorossa toisena koirakkona:
Seuraaminen kytkettynä: 8 Ajattelin koirakuiskaajaa ja hänen puheitaan energiasta. Otin sellaisen rauhallisen ja päättäväisen ’nyt mennään, eikä meinata’ –moodin ja Panu seuraili kohtuullisen hyvin. Palautetta väljyydestä ja lievästä kontaktin pudotuksesta.

Seuraaminen taluttimetta: 7,5 Tässä jatkoin samalla energiamoodilla ja meni aika kohtuullisesti, kiirehdin kuitenkin välillä turhaa ja Panu jäi hiukan kyydistä. Lisäksi lievää haahuilua tässäkin. Ei kuitenkaan karannut nuuskuttelureisulle missään vaiheessa.

Liikkeestä maahanmeno: 8,5 Olikohan tässä hidas maahanmeno?! Joka tapauksesa pysyi hyvin maassa ja nousi heti perusasentoon sekä odotti kiltisti vapautusta.

Luoksetulo: 10 Sekoilua, en kuullut liikkurin käskytystä ja luulin, että tehdään liikkeestä seisominen ja Panukin hiukan haukahteli, että missä mennään. Onneksi hieno liike loppujen lopuksi!

Liikkeestä seisominen: 9 Ei havaintoja mistä vähennys, ilmeisesti seisahtui liian hitaasti.

Hyppy: 9 Muistaakseni pientä steppailua seisomisessa, en ole varma.

Kokonaisvaikutelma: 8,5 Ajattelen vaikutelmaa niin, että ei hyvä vaan melkein kiitettävä! Seuraamisessa täytyy työstää staminaa ja kontaktin kestävyyttä sekä jatkossa hioa steppailuja ja vahvistaa nopeita maahanmenoja ja pysähdyksiä. Lisäksi mun täytyy kokeissa katsoa koko ajan koiraa myös liikkeiden välissä ja pitää se kontaktissa, eikä päästää missään vaiheessa retkilleen.

Panun pisteet 171,5/200 p sijoitus 2./9. Valitsin Panulle palkinnoksi tassupyyhkeen ja luun:) -Eihän se mitään iittalan tuikuilla tee;-))

Olemme jälleen yhtä kisakokemusta rikkaampia ja toivottavasti rohkeampiakin:) Tällä hetkellä ovat aatokset ja mietteet tokon suhteen siihen suuntaan, että vuosien alokasluokan liikkeiden hinkkaamisen ja höyläämisen jälkeen siirtyisimme suoraan avoimen luokan liikkeiden harjoitteluun?! Se toisi uusia haasteita, virikkeitä ja vaihtelua sekä ohjaajalle että koiralle. Hmmh mietitäänpä vielä...;-)