Työvoitto tokokokeessa:)

Panu Pantterin tokon alo-luokan liikkeet ovat olleet ’valmiita’ jo ’aika päiviä’ sitten. Ehkäpä jo pari vuotta sitten?! Jopa hyppykin, joka kuitenkin taantui ajan kuluessa agilitynkin myötävaikutuksella ihan rillutteluksi, noin tokomielessä, ja josta jouduin loppujen lopuksi vaihtamaan käskyn ’aisa’ –käskyyn, ’hyppy’ –käskyn aiheuttaman liiallisen kiihtymyksen takia:o -Tokohypylle irtoamista 'aisa' -käskyllä hiottiinkin sitten koko viime kesä!

Ajatus kisaamiseen tottelevaisuudessa on tullut pikku hiljaa kylkiäisenä siitä, että tykkään yleensä ottaen touhuta jotain ’järkevää’ ja ’rakentavaa’ koirani kanssa, jotain sellaista joka nivoo minua ja koiraa yhteen ja josta koirakin nauttii ja minä nautin siitä, että se nauttii, ja josta minä taas innostun ja motivoidun. Kisaaminen on sellainen yksi motivaattori ja tavoite taka-alalla, joka pitää minut itseni käynnissä ja ylläpitämään säännöllistä tekemisen ja harjoittelun rytmiä.

Niinpä tässä pitkässä juoksussa Panu Pantteri kilpaili ensimmäisen kerran alokasluokassa tänään OKK:n virallisessa tokokokeessa Haukiputaalla. Kisan tuomaroi Marko Puranen. Tapani mukaan olin kisassa vatsa sekaisin ja mieli pinkeenä jännityksestä. Näin jälkikäteen hävettää, että olin ihan tonttu toljanderina, kun hihnakin piti kiertää joka kerta rullalle ja taskuun liikkeiden välissä. rolleys Eipä tullut siinä pienessä paniikissa mieleen, että hihnan voisi heittää helposti olalle, eikä kiertää neuroottisesti pikku rullalle vähän väliä. rolleyes again

Panun suoritus alkoi ensikertalaisena mikrosirun tsekkaamisena. Kehään mentäessä tuomari vain taputti koiria ohi mennessä, eikä sen enempää kopeloinut. Panun luokassa oli mukana yhdeksän koirakkoa, josta muistaakseni viisi osallistui ensimmäiseen paikalla makuuseen. Mulla on tapana hiukan kyyräillä, ketä koiria tulee viereen ja ennakoida mahdollisia karkaamisia Panun päälle :o Tänään vasemmalla oli muistaakseni jokin musta rauhallisen oloinen koira ja oikealla suuri tanskandoggi, joka silloin siinä hiukan heilui puolelta toiselle…:/ Päätin kuitenkin samalla keskittyä vain omaan koiraani;)

Luoksepäästävyydessä: 10 Panu istua napotti paikoillaan, mutta hiukan kenotti kallellaan, kun tuomari kävi rapsuttelemassa.

Paikallamakuu: 8 Tuplakäsky maahan mentäessä. Oli hiukan levoton ja vilkuili oikealle ja vasemmalle toisia koiria sekä kentän takaosassa liikkuvia ihmisiä. Tuijotin tiukasti Panua silmiin kahdenkymmenen metrin, tai jotain, päästä. Rauhoittui loppua kohti. Kaksi minuuttia tuntui ikuisuudelta ja silmissä hämärtyi välillä:( Palasin Panulle ja se nousi ensimmäisellä perusasentoon ja odotti kiltisti vapautusta.

Luoksepäästävyyden ja paikalla makuun jälkeen olimme Panun kanssa vuorossa toisena koirakkona:
Seuraaminen kytkettynä: 8 Ajattelin koirakuiskaajaa ja hänen puheitaan energiasta. Otin sellaisen rauhallisen ja päättäväisen ’nyt mennään, eikä meinata’ –moodin ja Panu seuraili kohtuullisen hyvin. Palautetta väljyydestä ja lievästä kontaktin pudotuksesta.

Seuraaminen taluttimetta: 7,5 Tässä jatkoin samalla energiamoodilla ja meni aika kohtuullisesti, kiirehdin kuitenkin välillä turhaa ja Panu jäi hiukan kyydistä. Lisäksi lievää haahuilua tässäkin. Ei kuitenkaan karannut nuuskuttelureisulle missään vaiheessa.

Liikkeestä maahanmeno: 8,5 Olikohan tässä hidas maahanmeno?! Joka tapauksesa pysyi hyvin maassa ja nousi heti perusasentoon sekä odotti kiltisti vapautusta.

Luoksetulo: 10 Sekoilua, en kuullut liikkurin käskytystä ja luulin, että tehdään liikkeestä seisominen ja Panukin hiukan haukahteli, että missä mennään. Onneksi hieno liike loppujen lopuksi!

Liikkeestä seisominen: 9 Ei havaintoja mistä vähennys, ilmeisesti seisahtui liian hitaasti.

Hyppy: 9 Muistaakseni pientä steppailua seisomisessa, en ole varma.

Kokonaisvaikutelma: 8,5 Ajattelen vaikutelmaa niin, että ei hyvä vaan melkein kiitettävä! Seuraamisessa täytyy työstää staminaa ja kontaktin kestävyyttä sekä jatkossa hioa steppailuja ja vahvistaa nopeita maahanmenoja ja pysähdyksiä. Lisäksi mun täytyy kokeissa katsoa koko ajan koiraa myös liikkeiden välissä ja pitää se kontaktissa, eikä päästää missään vaiheessa retkilleen.

Panun pisteet 171,5/200 p sijoitus 2./9. Valitsin Panulle palkinnoksi tassupyyhkeen ja luun:) -Eihän se mitään iittalan tuikuilla tee;-))

Olemme jälleen yhtä kisakokemusta rikkaampia ja toivottavasti rohkeampiakin:) Tällä hetkellä ovat aatokset ja mietteet tokon suhteen siihen suuntaan, että vuosien alokasluokan liikkeiden hinkkaamisen ja höyläämisen jälkeen siirtyisimme suoraan avoimen luokan liikkeiden harjoitteluun?! Se toisi uusia haasteita, virikkeitä ja vaihtelua sekä ohjaajalle että koiralle. Hmmh mietitäänpä vielä...;-)

Jos ja jos...

Jos olisin sunnuntaiaamun hyppyradalla ollut vähemmän flegmaattinen ja enemmän energisempi ohjaaja, olisimme todnäk saaneet Lilun kanssa noususertin kakkosiin ja päässeet pirullisista ykkösten aamukisoista. Käänsin nimittäin selkäni Lilulle heti ensimmäisellä hypyllä, jolloin rima harvinaisesti tipahti. Liika kiirettä piti ohjaajalla myös viidennellä esteellä, eli kaksi kättä ja black’n’decker oli mukana, mutta koira ei:( Lilli sujahti putken väärään päähän, koska en ottanut koiraa ajoissa haltuun ja näyttänyt selkeästi etenemissuuntaa. Hyllyksi meni ’helppo hypäri’, mutta mentiin kuitenkin rata vauhdilla loppuun saakka. Tunnustusta itselleni, että en lyönyt hanskoja tiskiin hyllyn jälkeen. Huomionarvoista on jälleen Lillin upeat kepit, jotka useammalla koirakolla yskähteli radalla. Vuokko kuvasi hyppyradan ja sen voi käydä katsomassa täällä .

Agilityradalle mentäessä olin jo heräillyt aamukoomastani ja odotetut kaverit Asenne & Tsemppi nostivat päätään. Rata alkoi mainiosti, kunnes kepeillä Lilli äkkäsi Vuokko-mamman ’Vuokon vuorella’ kuvaamassa itseään! Kerta se on ensimmäinenkin, kun Lilu karkasi agilityradalla mammaa moikkaamaan;) Moikkauskierroksesta tuomari antoi kiellon ennen keppejä. Kepit itsessään menivät jälleen Lillimäisen tyylikkäästi. Sitten harmittavasti oma ohjausmoka putken jälkeisen muuri ja hypyn takaakierrolla. Käsi oli liian ylhäällä pimeällä ja niukalla kierrolla ja Lilli lähti kiertämään hyppyä, josta napsahti toinen kielto. Loppurata jälleen tyylillä ja virheettä. Agilityradan voi käydä katsomassa täältä .

Täytyy todeta, että jäi raskaasti hampaankoloon, kun ei saatu Lillin kanssa nollaa viikonlopun kisoissa. Olen erittäin tyytymätön itseeni ja ohjaukseeni. Aikaiset aamukisat ovat hirveitä minulle, koska elimistöni heräilee vasta puolenpäivän aikoihin, enkä saa itsestäni mitään irti aamun agilityradoilla. Lillin kanssa on ollut myös harjoittelutaukoa flunssan takia, mutta en usko, että se merkittävästi vaikutti viikonlopun tuloksiin. Varsinkin hyppyradan hylkäys oli niin selkeästi ohjaajan huonoutta.

Nämä kisat olivat viimeiset tälle kaudelle minun ja Lillin osalta, palanemme uudestaan agilityn riemuihin ensi keväänä. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen ja kiitollinen Vuokolle, että hän antoi rakkaan Lillin allekirjoittaneelle agilitykaveriksi kuluneen kesän aikana! Lilli nautti silminnähden agilityn hurmasta ja se on fantastinen agilitykoira. Kiitos vielä Vuokko ja Lilli<3

Tulevan talvikauden halliharjoituksiin palaa oma shelttipantterini Panu, jonka katson nyt toipuneen tassuvammoistaan. Panulla on ennestään ansaittuna kaksi luvaa medi ykkösistä ja ne pienet harjoitukset, joita olemme kesän ja alkusyksyn aikana tehneet lupaavat niin hyvää, että ehkä jo kuluvan vuoden aikana katsastamme osaamisemme hyppyradalla. Jos kävisi vaikka niin hyvin, että ohjaaja eliminoisi itsensä aamukisoista;-))