lauantai 5. joulukuuta 2009

Me juoksemme jälleen:)

Yhtäkkiä viime elokuussa, -vapaana liikkumiseen ja juoksemiseen sekä pitkiin metsälenkkeihin tottunut Panu joutui pakkoliekaan kuukausiksi:( Pakkolepo, joka toisaalta oli edellytys vaurioituneiden kudosten palautumiseksi ei toisaalta ole pidemmällä aikavälillä tehnyt hyvää lihaksistolle, aineenvaihdunnalle saatikka koiran mentaliteetille.

Pitkän, ja pitkäjänteisyyttä koettelevan toipumisjakson aikana taannuimme hitaasti ja varmasti, noin lihaksia ajatellen, ensin rautakanki -vaiheeseen, jonka jälkeen seurasi, ensimmäisen hierontakerran jälkeen, heinäseiväs –vaihe ja nyt olemme nähdäkseni, osteopaattisen hoidon jälkeen, posttraumaattisen tilan ohittaneessa vaiheessa, josta varsinainen palautuminen ja kuntoutuminen voi alkaa:)

Toisen hierojakäynnin ja osteopaatilla käynnin jälkeen Panu Pantteri on siis päästetty irti noin viikko sitten ja näin talven kynnyksellä se juoksee jälleen:) Sekä hieroja että osteopaatti suosittelivat irtipäästämistä ymmärtääkseni lihasten ’hyvinvoinnin’ vuoksi. Panun vamma tai vammat olivat tai ovat tassuissa olevia pehmytkudosvammoja, repeytymiä nivelkapselissa tms, joiden toipumisaika voi olla erittäin pitkä, jopa vuoden verran. Panu ei ole missään vaiheessa kuitenkaan ontunut jalkojaan ja siten päätinkin em. koirien hyvinvoinnin ammattilaisten neuvoja kuunnellen, että Panu Pantteri saa kirmailla irti jälleen.

Irti pääsy ja vapaana juoksentely pitkän tauon jälkeen näkyi Panun olemuksessa hellyttävä ja liikuttavana epäuskoisuutena ja lievänä haparointina siitä, että mihin päin tästä lähtis;-) Epäröintiä olotilasta ja menosuunnasta oli kuitenkin vain ohimenevän hetken, kun jo aavalla ruohoaukeella irroteltiin sataatuhatta sinne tänne. Elämänilo ja nauru palasi hetkessä Panun olemukseen ja se nautti ilmiselvästi irti juoksentelusta koko shelttipantterin sielullaan:) -Lenkkeilymatkoja ollaan pidennetty pikku hiljaa ja aloituslenkki irti oli noin tunteroinen tasaisessa maastossa. Tänään mentiinkin jo metsään tyttökavereiden, Iineksen ja Ronjan seurassa:=)

Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu! Olen tässä pähkäillyt myös agilityyn palaamista ja päättänyt, että Panu palaa agibaanoille vasta kesäkaudella, toukokuussa 2010. Haluan varmistaa ja taata täydellisen toipumisen, koska vamma tai vammat ovat sellaisia, että vaativat pitkän toipumisajan ja varpaiden nivelissä olevien pehmytkudosvammojen tilaa tai laatua on vaikea arvioida mitenkään kliinisesti. Vain aika parantaa!

4 kommenttia:

  1. Onpa mukava kuulla että toipuminen on jo noin hyvässä vaiheessa, että saa jo irti kirmailla :) Rapsutukset Panulle!

    VastaaPoista
  2. Niin Henna, nämä koiran loukkaantumiset vaativat yleensä todella pitkän toipumisajan! Koettelee kotijoukkojen ja sessen itsensä hermoja;-) Onneksi tosiaan ollaan jo voiton puolella:)

    VastaaPoista
  3. Kirmailun iloa Panulle ; )

    VastaaPoista