torstai 31. tammikuuta 2013

PyrPan = Perro :)

Perron luonne vaikuttaisi olevan PyrPan –mix J Siinä on Pyryn vilkkautta ja eloisuutta sekä Panun rohkeutta ja särmikkyyttä. Tuttua shelttijannuhuttua siis ;)

Pieni järjenvalokin jo tuikahtelee kohta 13 viikkoisen Perron ruskeista sheltinsilmistä ja arkielämän käytöstapoja kertaillaan kertaamisen jälkeen. -Ahne pieni pörriäinen söisi kaikkien ruoat ja päällekin, jos sille se sallittaisi. Leikeissäkin namipalkan vetovoima on satakertainen lelupalkkaan, vaikka leikitään me ahkerasti leluillakin…

Pientä harkantynkää otetaan joka päivä; hihnassa kulkeminen sujuu jo kuin vanhalta tekijältä, kontaktia (=silmiin katsomista), perusasentoa, seuraamista, seisomista, kiertämistä, maatamenoa… Niin ja istumista, jota ei tarvinnutkaan erikseen opettaa ;) Nykyään Perro istahtaa jo siinä vaiheessa, kun mamman käsi menee taskuun :)

Pörröisestä pikkupennusta on tähän mennessä kuoriutunut solakka ja linjakas pikkuinen shelttipoika, joka kulkee siis jo mukana lenkeillä isompien kanssa. Mitään tuntien lenkkejä ei vaelleta, mutta sellaisia reilun tunteroisia, joista koirapojat kulkee osan hihnassa ja osan matkaa irti kirmaillen.

Talvipennulla on puolensa ja puolensa; säästymme kesäkauden hyttysiltä, punkeilta ja kaikelta maassa olevalta syömäkelvottomalta moskalta ja roskilta, kun taas talvikaudella paukkupakkaset ovat ulkoilun esteenä ja sisäsiisteyden edistymisen jarruna. Nyt meneillään oleva lauha talvikeli vaikuttaisi ihanteelliselta puppelikeliltä; pihalla voi oleskella ja odotella palelematta pikkukakkosia sekä muutenkin hyppelehtiä ja pomppia hangessa sekä kaivaa tunnelia Kiinaan… J
Perro, 12,5 viikkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti