Pakittava tokopantteri:)

Taivalsimme läpi tuulen ja tuiskun torstaiselle tokotunnille. Näkyvyys oli noin kaksi metriä auton keulasta ja ei nyt ihan hengellä leikitty, mutta tarkkana sai olla kuin porkkana, että pysyi oikealla ajokaistalla. Kelistä huolimatta koko tokopoppoomme, noin kuusi-seitsemän(?) koirakkoa, oli talven vaaroja uhmaten päättänyt lähteä harjoittelemaan tottelevaisuutta sessensä kanssaJ

Tein paikallamakuun kolmeminuuttisena, vajaan kymmenen metrin päästä Panusta. Sen vire oli rauhallisempi kuin viikko sitten, mutta silti se ei alussa rauhoittunut perusasentoon, vaan lähti heti pyörimään, kun silmäni vältti. Käskytin sivulle ’odota’ käskyllä ja se meni ensimmäisellä maata. Oli ensi alkuun suhteellisen rauhallinen rivissä, huolimatta levottomista kavereista, ovien aukomisista ja ohjaajien kävelyistä edes takaisin. Kahden minuutin kohdalla rupesi kuulumaan piippausta, johon sihahdin käskevästi. Seuraavana kuono hamusi ympäriinsä, ja siihenkin jouduin sihisemään komentavasti. Lisäksi Panu ennakoi perusasentoon nousun ennen käskyä, mutta hyvää oli se, että ei noussut seisomaan, kuten edellisellä viikolla kun ohjaaja lähestyi! Aika persnettoa koko liike kuitenkin!

Huoh; miten saan paikallamakuusta mielekkäämmän ja rauhallisemman?! Täytyykö avoimen paikallolon aloittelujen ja tunnustelujen mennä vielä askel taaksepäin ja ottaa liikettä lyhyempänä?! Panun tuntien, en enää lähde sitä palkkailemaan paikallaolosta kesken liikkeen, koska tiedän, että palkkaaminen ja namit sekoittaa sen persoja pasmoja ennestään. Tarvitaanko enemmän kertausta olohuoneessa?!

Luoksetulossa lämmittelin lyhyehköllä matkalla sekä stopilla että perusasentoon tuloilla. Toko-open kanssa tehtiin ensimmäistä kertaa avon luoksetulo liikkuroituna ja hallin pituudelta; olisiko ollut noin 30 metriä?! Ensimmäisellä kerralla käytin ääntä ja käsiapua, johon Panu reagoi suhteellisen hitaasti ja pysähtymiskäskyn jälkeinen luoksetulo oli epävarma, joten hoputtelin sitä perusasentoon! Tämä oli siis ensimäinen kerta kun stopin jälkeen käskytin vielä perusasentoon, joten siihen nähden olin ihan tyytyväinen….J Sitten kokeiltiin luoksetuloa pelkän käsiavun kanssa, joka oli yllätys yllätys, parempi kuin äänen ja käsiavun kanssa. Toko-ope Pian kanssa puhuttiin (agility)sheltin herkkyydestä kehon liikkeille ja tässä liikkeessä se todennettiin paikkansa pitäväksiJ Eli nyt on tarkan harkinnan paikka ja vaatinee vielä kokeiluja; kumpi on luoksetulon loppupeleissä parempi ääni vai käsiapu? Yhdessähän niitä ei saa kokeessa käyttää;-o

Panu noutaa hienosti; olen todella iloinen ja tyytyväinen, että olen osannut opettaa sen noutamaan. Kiitos tietysti kaikkien OKK:n toko-opettajiemme, jotka ovat opastaneet meidät noudon alkuun. Pyryhän ei koskaan ruvennut millekään noutokapulan kanssa; risuja ja keppejä pikkujätti kyllä kantelee;-) Noudon opettelussa on vireemme lyönyt vain jossakin kohtaa yli, koska Panu on ruvennut inkumaan kapulaa noutaessaan.En ole tästä kuitenkaan huolissani, sillä saimme eilen hienoja liikkeitä aikaiseksi ilman inkumistakin<3

Tokotunnin lopuksi humputtelimme häiriöseuruuta porukalla ja Panukin intoontui hienoon kontaktiin. Olen ollut huomaavinani, että Panun kontaktin terästäytymiseen menee yleensä pieni tovi. Nyt täytyy ohjaajan vain oivaltaa, miten se kontakti löytyisi heti kun liike alkaa...

Pisteenä pirteälle tokosessiolle oli Panu Pantterin hoksaus, että taaksekinpäin voi kävelläJ

AgiPanu baanalla jälleen:)

Ajelin jännityksen- ja pelonsekaisin tuntein tiistai-iltaiselle agilitytunnille OKK –hallille. Ei sen takia, että miten meillä Panun kanssa menisi ohjauksellisesti, vaan sen takia miten jalkani kestävät:-/

Oikea kantapääni kipeytyi pahasti viime lokakuussa ja se on vaivannut ihan näihin päiviin saakka, nyt vain kipu on siedettävä ja jalalla voi kävellä suhteellisen normaalisti. Ja en enää malta odottaa pidempään jalan paranemista, sillä tiedän ja tunnen että jalka ei palaudu enää ennalleen vaan tulee tästä eteenpäin aina vaivaamaan enemmän tai vähemmän. Eläkeläisenä edettäneen todnäk rollaattorilla, mutta nyt juostaan agilityradoilla;-)

Olemme Panun kanssa olleet pakotettuja kaiken kaikkiaan puolentoistavuoden agitauolle erinäisten vammojen takia; ensin koirakon nelijalkaisen ja sittemmin siis kaksijalkaisen jalkavaivojen takia. Tauon aikana minulla oli tosin lainakoira, Pyryn sisko Lilli, jonka kanssa saimme kaksi luvaa medi1:ssä viime kesänäJ Ajattelen Lilua lämmöllä, meillä todella synkkaa sen kanssa:)

Panun eilinen rata oli ykkösluokan agilityrata, jossa kontaktit rytmittivät kivasti menoa. Pieniä ohjauksellisia ysköksiä tuli aluksi selän kääntämisen, kumartelun ja kiilaamisen seurauksena, mutta sitten saatiin juonen päästä kiinni ja Panu eteni entiseen malliin, -kuin unelma<3

Panun liikkuminen ei ollut alkuaikojen kaltaista rajua ryntäämistä, vaan koiran ikä, kokemus ja koirakon yleinen yhteenhitsautuminen on tuonut ohjaukseen ja liikkumiseen yhteistä dynamiikkaa ja synergiaa. Shelttimäiseen tapaan Panu on kuitenkin erittäin herkkä ohjauksellisille nyansseille, toisin sanoen ohjausmokille, joten sen kanssa saa olla kieli keskellä suuta noin vartalon suunnan, käsien heiluttamisen ja käskytyksen ajoituksen kanssa.

Kontaktit oli hienosti tallella Panun kovalevyllä, samoin kepit, suoraan putkeen irtoaminen ja siivekkeen kierrot. Tästä on hyvä aloittaa agilitykevät. Menemme harjoitus kerrallaan ja katsomme, miten ohjaajan jalat kantaa ja koiran tassut lentääJ