Pienesti onnistuneet kaarrokset..

..olivat tavoitteena Niinan suunnittelemalla radalla eilen. Aloitimmekin Lilusen kanssa tekniikkaosiolla esteillä 11-21, paitsi että ensimmäisen hyppynä otettiin 13, josta sain hyvän lähetyksen putkeen11.

Teimmekin Lilun kanssa eka kiekan niin sanotusti putkeen, -ei siis ohjaajan lepsuiluja tahi koiran oikomisia missään vaiheessa ja aika hyvä yhteinen rytmikin;-) Mutta mutta, ohjaustekniikka kaarroksissa oli aika alkeellinen; olin myöhässä, väärin sijoittunut ja niinpä Lilli valui reilusti hyppyjen jälkeen. Lisäksi koiran käskytyksessäkin oli runsaasti toivomisen varaa.

Niinan palauttavan puhuttelun jälkeen ryhdistäydyimme Lilun kanssa ja lähdimme tosissamme tavoittelemaan pienempiä kaarroksia: putken11 jälkeen odotin Lilua puolessavälissä hypylle12, jota ennen rupesin kääntämään itseäni valssiasentoon siten, että en missään vaiheessa liikkunut hypyn12 siivekkeen ohi, vaan ohjasin kädellä Lillin yli ja kohti hyppyä13. Lisäksi Niina neuvoi tekemään erittäin hyödyllisen vekin ennen hyppyä13 siten, että koiran nokka osoitti silloin suoraan putken14 päähän. Näin minun ei tarvinnut käyttää vartalon kääntöä ja korottaa turhaan ääntäni, vaan Liljuska suhahti putken haluttuun päähän.

Saimme Niinalta kehuja: ’hyvä, hyvä’, ja olinkin todella iloinen Tuulikki-tädin ja Lilli-tyttösen tekniikkamenosta:)

Käskytyksestä opin kantapään kautta sen verran, että jos niitä käyttää kaarroksissa täytyy ne olla oikein ajoitettuja ja tarkoituksenmukaisia! Meikäläisen tapauksessa ’tässä, tässä’ oli ensimmäisellä kiekalla auttamattoman myöhässä ja näin ollen siitä ei ollut mitään hyötyä!

Lilli oli jo hyppynsä hypännyt ja valunut ties kuinka kauas, kun rupesin vasta ’tässäilemään’ sille, eli sellaisenaan mun käskytyksestä ei ollut käytännössä mitään merkitystä. Toisaalta, kun aloin miettimään koko kaarroksen pienentämisen prosessia eilisessä harkassa ja ’tässä’ –käskyn ajoittamista sekä yhdistämistä ohjaukseen sekä muuhun käskytykseen, mitä siinä nyt yleensä käskyttää, ’Lilli’, ’hyppy’ jne. , mulla meni tukka sekaisin;-) Eli en osannut tai kyennyt heti laittamaan pakettia kokoon. Niinpä tein sitten niin, että jätin ’tässä’ –käskyn pois ja keskityin oikea-aikaisuuteen ohjauksessa sekä vartalon kääntämiseen ja tietysti ’hyppy’ –käskyyn. Tällä tavalla Lilli kääntyi upeasti, sillä kääntyi jo hypyn päällä pää oikeaan suuntaan ja kaarros pieneni radikaalisti. Lilli seuraa siis aika tarkasti ohjaajan liikettä ja ohjausta, joten tulema ja johtopäätös oli, että kaarroksissa voinen jättää ylimääräiset huutelut minimiin Lilun kanssa!!

Tekniikkaosion jälkeen otimme itseksemme esteet 1-11 ja eniten töitä teetti hypyltä6 kepeille7 vienti. Kyllähän se Lilu meni, kun tein tarpeeksi vekkiä, mutta en voi sanoa, että ohjaajan meno ja koiran ohjaus olisi ollut tyylipuhdasta tässä kohtaa. Ohjasin vastakkaisella kädellä ja vienti oli liian pitkä ja työläs. Vaikka Lilu tuli mukaan, ehti se ruveta paimentamaan ja väykkymään ohjaavaa kättä;-// Kepit itsessään menivät Lillimäiseen tapaan vauhdikkaasti ja osaavasti<3

Harkan jälkeen Vuokko (Lillin omistaja) kertoi, että Lilu osaa ’kierrä’ –käskyn ja olisi sillä varmaan hakenut nämä kepit sujuvammin. Niinpä ja siispä, -sitä kokeilemme sitten seuraavalla kerralla;-)

Oivallus Lillin kontakteista

Hoksasin eilen Lillin kontaktien suorituksesta sen, että en saa yhtään edistää koiraa esteelle!! Mun täytyy edelliseltä esteeltä lähettää se kontakteille, antaa rauhassa lukita este sekä antaa rauhassa edetä esteelle. Jos juoksen Lillin vierellä tai edellä, vedätän tai edistän kontaktille, se tekee joka kerta tyylikkään oharin! Tässä tuleekin ohjaajan tarkan ohjauksen paikka Lillin kanssa, ei jäniksen selässä, eikä kiireellä, vaan rauhassa ja selkeästi lähettäen kontakteille. Ja á vot sinnehän se Lilli kiisi eilen, lähettämällä suoraan keinulle ja puomille!! Ilman epäröintiä:)

Lillin omistajan Vuokon kanssa pähkäiltiin taannoin myös 2on2offin jatkamista ja päätettiinkin sitten luopua Lilun alastulon harjoittelusta. Syystä että se osaa jo kontaktien alastulon! Ei 2on2offia, mutta kuitenkin pysähtymisen ja tarvittaessa juoksukontaktin, -kuten eilinen osoitti. Edelleen, kun Lilu on ’jo’ seitsemän vuotias ja emme halua rasittaa sen etupäätä turhaan vaikkapa Aan jyrkillä alastuloharjoitteilla. Lisäksi 2on2offin opetteluun ja harjoitteluun sekä oppimiseen tarvitaan säännöllisempi ja useampi harjoittelukerta, kuin Lilusen nykyinen kerran kahdessa viikossa.

Niina oli suunnitellut mielestäni oikein kivan ja jouhekkaan radan eiliselle. Tehtiin ensin koko rata ja sitten viilattiin keppejä koirakot vuorollaan.

Kokonaisuutena rataosuutemme liikkui tyydyttävän ja hyvän välimaastossa. Ongelmat tällä kertaa olivat (jälleen, huoh!) ohjaajan liika kiire, koiran selän taakse jättäminen ja vinosti hypyille lähestyttäessä vartalon väärä suunta. Lisäksi rataharkassa tulivat Lilun kontaktioharit. Mutta kokonaisuutena oli ihan mielekästä menoa.

Tekniikkaharjoituksissa tehtiin ohjaajan etääntymistä kepeiltä. Lilun kepit menivät rutiinilla ja loistavasti! Rutiinilla en tarkoita pakkorutiinia tai innottomuutta, vaan varmaa ja tyylikästä osaamista;-) Pieni kauneusvirhe tuli siitä, kun ohjaaja intoutui kiikaamaan käskytystään, ja Lil reagoi kiirehtimällä kesken kaiken namikupille. No siitä sitten hoksasin ottaa rauhallisemmin;-)

Sanotaan, että yhteinen sävelemme soi ihanasti yksittäisissä tekniikkaharjoituksissa, mutta hiukan epävireisenä vielä kokonaisissa ratasuorituksissa. Mutta siellä se on, kirkas valo tunnelin päässä! Tunnen sen ja vaistoan, että niin tuntee Lilukin! Shelttimimmillä häntä heilui ja suu oli näkkärillä moneen otteeseen:)