Ihanasti itseohjautuva

Lilli tuntuu itseohjautuvalta; sen ohjaaminen agilityradalla on helppoa kuin heinänteko, se kuuntelee käskyjä ja seuraa aina silmä tarkkana ohjaajan vartalon suuntaa. Se on joka tytön unelmien agilitykoira; sopivasti perso, hyväpäinen ja hyvätapainen, kiihtyy agilitykentällä passelisti, mutta ei liikaa ja mikä parasta, me puhalletaan Lillin kanssa yhteen hiileen:)

Parin viikon flunssatauon jälkeen suuntasimme Lillin ja P-poikien kanssa jälleen tiistain agiharkkoihin. Tunteroisen metsälämppärin aikana Lilli vilkuili minua useaan otteeseen suu messingillä, se otti kontaktia pitkään (=katsoi suoraan silmiin tosi pitkään!) ja näin, että se tiesi pääsevänsä ’putkeen’ ja ’hyppäämään’ Tee-tädin kanssa:D

Sadun rata (mukaelma alla) oli lyhyt ja ytimekäs. Odoteltiin vuoroamme parin minin jälkeen ja annoin Lilun keskittyä antaumuksella tokokentän nurmikon haisteluun ja lämpimikseen kentällä jolkotteluun. Kokeilin välillä onko se kuulolla ja persokermu shelttimimmi pyrähtikin heti luokseni joka kerta ’tänne’ –käskyllä<3

Rata meni kerrasta viimeiselle esteelle saakka, jossa en osannut ohjata Lilua oikein kepeille:/ Tätä sitten hinkattiin pariin kertaan aa:lta hyppysuoralle hypyn kierto ja kepit. Tiedän hyvin, että Lillille merkitsee agilityradalla kaikkea vartalon oikea ohjaussuunta ja tietysti käskytkin, mutta en tiedostanut sitä tällä kertaa ajoissa ja sitten jouduttiin höyläämään, kun paksupäinen ohjaaja ei hokannut jutun juonta!

Sitten kun oma liike; sen ajoitus ja hallinta koiraan nähden rupesi valkenemaan, koira haki kepit varmasti ja sulavasti. Kepit itsessään oli n-o-p-e-a-t ja Lilu kesti vedätystä mainiosti ja pisti parastaan pujottelussa:)

Nyt jälkeenpäin tätä kirjoittaessa mietin, että kuinka nopeasti tuntuma ohjaukseen saattaa kadota ja kaikki agilityn pienet nyanssit, pikkuvarpaan suunta, käskyjen ajoitus, valssien sekä persjättöjen valinnat, liikkeen jatkuvuus, kädet jne. tms ne täytyy muistaa aina ja koko ajan ohjatessa. Ja kun kaikki tapahtuu niin nopeasti, niin annan itselleni anteeksi keppien ohjausmokan, koska mieli jäi tänäänkin reilusti positiiviselle:)

Melkein säänkestävä tokosheltti

Panu keräsi ensimmäisessä alo-luokan seuracupissaan 146,5/200 pistettä ja kakkossijan vesisateen kylvettämällä Haukkukeitaan tokokentällä tänään. Sade oli pieksänyt tannerta suurimman osan päivästä ja tokokenttä lainehti rapakoita ja muutenkin oli märkää, kylmää ja koleaa…:(

Arvoin pitkin päivää tokocuppiin lähtemistä, koska sää oli sellainen, että mitään suurta tokoelämystä ei ollut odotettavissa. Ohjaajakin on ollut koko viikon flunssainen ja vatsavaivainen ja sheltti inhoaa silminnähtävästi vesisadetta ja märkää maata. Noh kellon lähestyessä alkamista, sitten kuitenkin jostain syystä otettiin ja lähdettiin?!

Muitakin rohkelikkoja oli ilmiintynyt seuracuppiin sankoin joukoin. Säätä valiteltiin ja harmiteltiin kuorossa, mutta eihän me koiraihmiset kovin sokerisia olla. Kokeen tuomarina toimi Piritta Ihme ja liikkeenohjaajana Hanna Partanen.

Kokeen liikkeet selitellään seuraavassa:
- Luoksepäästävyys 10: Panu istuksi perusasennossa ja päästi tuomarin rapsuttelemaan itseään ilman pakituksia.
- Paikallaolo 10: meni ensimmäisellä(!) maata, aika tiukka ’odota’ –käsky että pysyisi paikoillaan, vierestä lähti bouvier melkein heti menemään, annoin käsiapua rivistä ja toistin ’odota’, jotta ei lähtisi bouvierin matkaan. Tunnustin arvionnissa käsiavun mutta tuomari ei ollut huomannut sitä;)
- Seuraaminen kytkettynä 9: Pa haahuili hiukan, mutta tuomari sanoi, että yleensä ottaen hyvän näköistä menoa. Ohjaaja sai palautetta hihnan jäykästä pitelemisestä. Tätä täytyy miettiä, että miten se hihna olisi luonnollisemmin kädessä seuraamisen aikana!
- Seuraaminen taluttimetta 5: runsasta haahuilua, etsi nameja maasta, piti patistella:/
- Liikkeestä maahanmeno 0: ei mennyt maahan, vaan haahuili kuono maassa jälleen samassa kohdassa, kuin edellisessä liikkeessä. Varmaan jotain vastustamatonta herkkuhajua kentässä:/ En antanut periksi, vaan hain viereen ja toistettiin liike, nyt menestyksellä.
- Luoksetulo 9,5: perusasento jäi hiukan vinoon ja väljäksi. Panu tulee perusasentoon paremmin lyhyemmältä matkalta, joten tätä pidempää luoksetuloa täytyy harjoitella enemmän.
- Liikkeestä seisominen 7: otti muutaman askeleen käskyn jälkeen.
- Hyppy 5 (arvostelulapussa lukee 8 eli arvostelu nähty väärin): käsiapu hyppyyn, muuten hieno! Tuomarikin sanoi, että kympin liike ilman käsiapua:)
- Kokonaisvaikutus 10: eli kyllä me kotona osataan ja tokosta tykätään;-)

Kiitos vielä tuomarille Pirittalle ja liikkurille Hannalle!

Tiesin etukäteen, että ei ole meidän keli saatikka meidän ilta. Siitä huolimatta tokokokeesta jäi hyvä jälkimaku ja onnittelen itseäni, että rohkenin ja tokenin mennä kokeeseen. Näin jälkikäteen mietin vain, että miten saan Panun nauttimaan tokosta, tai tokokokeesta, yhtä paljon kuin se nauttii agilitystä?! Tokotunnilla ja tokoliikkeitä harjoitellessa Panulla on usein naama näkkärillä, mutta tänään sen ilme oli aika totinen:/ -Seuraavalla kerralla jäädäänkin vesisateella kotiin.