maanantai 17. elokuuta 2009

Pettynyt olo...

..itseeni, yrityksen puutteeseen ja mielikuvituksettomuuteeni!

Viikonloppu oli täynnä menetettyjä mahdollisuuksia ja hyviä tilaisuuksia tehdä onnistunut ja virheetön kisasuoritus. Sekä Sari Mikkilän lauantaina että ELP:in (Eeva-Liisa Pohjonen) sunnuntaina tuomaroimat radat olivat oikeinkin mielekkäitä: virtaviivaisia, vauhdikkaita ja ennen kaikkea ilman ylimääräisiä kikkailuja tahi tarkoituksellisia ansoja;-) Radat vaativat tarkkaa ohjausta, oikea-aikaisuutta, täsmällistä käskytystä sekä ELPin sunnuntain radallamme hieman mielikuvitustakin ohjaussuunnitelmaan.

A-kisa, jota voi käydä katsomassa täältä, alkoi hyppy-hyppy-putkeen ja siitä heti kepeille viennillä. Huoh, -ajattelin jo rataantutustumisessa, kepit noin alussa, tarvin tarkan ja tiukan otteen kepeille viennissä! Tsempistä huolimatta kuumakalle Panu ei malttanut aloittaa keppejä kerrasta, vaan tästä napsahti kaksi kieltoa ja 10 vp:tä.

Jos saisi ja voisi esittää toivomuksen kaikille agilitytuomareille, että eivät laittaisi keppejä heti radan alkumetreille, vaan esm puomin, jonka aikana meidän Panu saisi puhaltaa hiukan kiihkoaan systeemistään ja loppurata rullaisi sitten itestään:D

B-kisa, joka on täällä, aloitettiin upean hienosti ja rata sujui menevästi kepeille saakka, johon oli jyrkkä ja pieni avokulma, aika vaikeeta siis! Tällä kertaa otin kepit niin tarkasti ja asenteella, että ’nyt ja varmasti’ ja niinhän Panu tekikin. Olin onnistuneesta keppisuorituksesta niin onnellinen ja otettu, että jäin vähän seisoskelemaan ja pällistelemään Panun pujottelua, niin että seuraava rengas jäi totaalisesti ohjaamatta ja Panu pujahti renkaan kehikosta läpi ja yritti vauhdilla putken väärään päähän.

Sain juuri ja juuri Panun pysäytettyä ja ohjattua sen putken oikeaan päähän. Loppusuora puomin kautta maaliin ja luulin, että vain putken kielto tuli! En ollut edes huomannut Panun kehikkorengasta ja siitä rata menikin sitten hylätyksi. Panu varmaan edetessään vilkaisi taakseen kepeillä vielä ihastelevaa mammaa ja kuvittelen, että sen takia harvinainen missi renkaalla?!

Sunnuntaina jätettiin aamun hyppyCee väliin, koska agilityradat tuntuu tällä hetkellä enemmän meidän jutulta;) Ja kuten ole aiemminkin maininnut, katson että on rahan tuhlausta mennä sunnuntaiaamuna klo 8 kisaamaan, koska ohjaaja ei ole yleensä vielä lainkaan hereillä noin aikaisin aamulla! D-kisan rata ja varsinkin sen alkuosa vaati todellista tsemppiä ja hikikarpaloita, jotta lähtösuoran eteenpäin siksakkaileva hyppysarja menisi virheittä putkeen saakka ja siitä edelleen hyppy kaareva putki hyppy –yhdistelmään. Jo rataantutustumisessa vaihdoin alkuosan ohjaussuunnitelmaani useaan kertaan ja päädyin vasta startissa siihen, joka ei sitten radalla toiminut. Panu ehti radan alkuosassa pyörimään jalkoihin pariinkin kertaan, kun hitaasti valssailin ja tein hidastettua persjättöä sen eteen!! Alun sakkauksista napsahti peräti 25 vp:tä plus yliaikaa.

Panu osaa edetä oikein, kunhan sille annetaan tilaa ja tilaisuus tehdä se. Epäilen keppisuoritusten epävarmuuden syyksi myös Panun oikean takajalan varvasalueen kipeytymistä. Se on nimittäin viime aikoina kalunnut varpaitaan ahkerasti. Minkäänlaisia ongelmia ei näy sen liikkuessa, eikä se nostele takajalkojaan, ongelman merkkinä on vain tuo takajalan varvasalueen kaluaminen ja nuoleminen?! Otammekin nyt kaksi viikkoa taukoa kaikesta agilityreenaamisesta ja palauttelemme koirakon jalkoja yhdessä. Myös ohjaajan oikean reiden edessä oleva lihas on kipeytynyt, joka vaatinee hieman toipumista ja lepoa.

Viikonlopun kisojen ratasuoritukset antavat jälleen aihetta raippoihin ja itseruoskintaan erittäin lepsun ohjauksen takia. Mikä lie olivatko jalkavaivat takaraivossa vai todellisia? Ohjaus kärsi fokuksen ja tsempin puutteesta. Annoin myös Panun jälleen roiskia kontakteja mielin määrin: voi miksi, miksi, m-i-k-s-i????(Hakkaa päätä pöytään;-)

Miksi en ohjaa kisoissa, kuten harkoissa harjoitellaan? Miksi en kykene soveltamaan oppimaani kisasuoritukseen, vaan kisa kisalta taannun säheltämään? Miksi en osaa tsempata oikeassa paikassa oikeaan aikaan? Miksi en keskity oikein ja kunnolla kisasuoritukseen? Näitä agilitykysymyksiä reflektoin nyt ankarasti tässä lähitulevaisuudessa ja toivottavasti kykenen varustautumaan uuteen, ennen kaikkea henkiseen nousuun ja tsemppiin seuraavissa kisoissa:D

3 kommenttia:

  1. Pyydäs joku sun kanssa tutustumaan rataan: saat siinä jo tsempattua, mietittyä näkökulmia jne. Ja se toinen saa potkia sua persiille. Siis ihan kisoissa joo. VÄHINTÄÄNKIN siihen kehän reunalle uhoamaan sulle, että siitä et ainakaan selviä etkä tuosta.. :D Kummasti nousee fiilis.

    nimim. se auttaa mua.. ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos neuvosta Miira, täytyy ottaa ja pyytää seuraavalla kerralla joku avuksi miettimään ohjaussuunnitelmaa. Ongelma on kuitenkin mun heikot kisahermot, jota helposti pettää paineessa.

    Noi kaksi jo saavutettua nollarataa, tuntuvat jäin jälkikäteen kovan tsemppauksen ja keskittymisen tuloksilta, jota en ole vielä oppinut soveltamaan joka kisasuoritukseen! Muistan kuitenkin sen tunteen, jopa tältä istumalta. Mun on opittava psyykkaamaan itseäni enemmän:)

    VastaaPoista
  3. ...sen verran vielä, että mua ottaa päähän, kun virheen jälkeen vaan juoksentelen Panun kanssa ilman kunnon ohjausta ja kontakteja. Että osaa ihminen olla tyhmä:///

    Näkyy hyvin noilla Vuokon filkoilla, miten löysäilen esm B-radan putken kiellon jälkeen koko loppusuoran: -ÄLY HOI ÄLÄ JÄTÄ IHMISPOLOA!

    VastaaPoista