Tokoa kuin tanssia vaan:)

Pyryn edellinen tokotunti viikko sitten kului autossa kärvistellessä ja maisemia haukkuessa. Ihan sen vuoksi vain, että Pikkujätin ego, diivailu ja vikurointi sitä edellisellä tunnilla oli mammalle liikaa. Se nimittäin kieltäytyi täydellisesti yhteistyöstä ja halusi vain itsepäisesti ja ainoastaan bongailla lähistöllä liehuvia shelttityttöjä, etenkin erästä mustavalkoista kaunotarta Nitaa, jonka hännänaluseen se oli saanut lähikontaktia hetkeä aiemmin;-) Lähikontaktin salliminen oli tietenkin taktinen virhe ennen tokotuntia. Ohjaajana ja koiranomistajana olen aina välillä helläsydäminen hölmö;-)

Näköjään autossa kärvistely, jonka Pyry vissiin hyvin muisti viikkoa aiempaa, teki hyvää Pylysen tokomotivaatiolle. Sillä poislukien paikallamakuun alun levottomuutta, tokoilu sujui eilen kuin tanssi Pyryn kanssa<3

Asetuin paikallamakuussa vain metrin päähän Pyrystä, koska tavoitteena oli ainoastaan, että se pysyy paikoillaan kaksi minuuttia: ilman eteenpäin hilautumista tai istumaan nousuja. Noh, se nousi ensimmäisen minuutin aikana kerran istumaan ja jouduin palauttamaan sen makuuasentoon. Toinen minuutti++ sujuikin sitten hienosti paikoillaan. Pyryn nassusta paistoi ilme, että ei kai tässä muukaan auta;-) Pääsin kehumaan ja palkkaamaan Pyryä loppujen lopuksi reilun minuutin paikallaolosta, joka on tässä vaiheessa hieno saavutus.

Tunnin teemana oli (metalli)nouto. Ja koska noutokapulan suussa pito on ollut Pyrylle tähän saakka ylivoimaista oli lopputunti pedattu Panua varten.

Ennen Panun vuoroa, kävimme Pyryn kanssa kuitenkin läpi seuraamiskaaviota tempon vaihdoilla, luoksetuloa, liikkeestä maahan menon ja seisomisen sekä hypyn. Ja herregyd, kun Pikkujätti teki kaiken keskittyneesti, oikein ja upealla kontaktilla. Pyry oli ilmeisen onnellinen, tyytyväinen ja omahyväisenkin(:D) näköinen mammulin ylenpalttisista ja maireista kehuista ja palkkiosta. Voi että Pyryn kanssa voisi mennä alo-kokeeseen milloin vain, kun saisimme vielä paikallaolon entiseen kuosiin:/

Autosta päästyään Panu lähti kiihkeän innokkaasti, kuono etukenossa menemään agikentälle päin;-) Nooh, älykkäänä ja hyvin sopeutuvaisena sekä persona yksilönä se siirtyi tokokentällä nopeasti tokomoodiin ja aloitimme lämppärinä perusasentoa naksuttimella, -joka jää Panulla lievästi liian eteen, sekä luoksetuloa lyhyeltä matkalta. Panulla on silloin tällöin tapana juoksusta hypähtää perusasentoon, kun sen tulisi sinne sulavasti solahtaa kaikki neljä tassua maan kamaralla. Siksi luoksetulo lyhyemmältä matkalta, että vauhti ei kasvaisi liiaksi ja oikeanlaisen perusasentoon siirtymisen varmentamiseksi.

Tein noutoharjoituksen puisella kapulalla ketjuttamalla käskyt. En ole vielä montaa kertaa tehnyt liikettä perusasennosta ja nytkin siten, että Pa istumaan, kapula noin metrin päähän sen eteen ja ohjaaja kapulasta muutaman metrin päähän. Käskyllä ’nouda’, kapula suuhun, käsky ’sivu’ Panu perusasentoon (huom! istumaan kapula suussaan;), sekunnin viive ja käsky ’anna’. Tätä tehtiin onnistuneesti x kertaa ja sitten muuten vain heiteltiin kapulaa, jonka Panu varmaan noutaisi suurella innolla tsiljoona kertaa:D

Ohjaajamme Jaana innosti sitten tekemään liikkeen perusasennosta lähtien, jota olemme tehneet siis vain yksittäisiä kertoja. Ja ei ongelmaa Panulla, perusasennosta nouto ja takaisin perusasentoon kapula suussa ja siitä anto mammalle, jonka rinnassa aina välillä salaisesti hehkuu ylpeydestä ja onnesta briljantin sheltin omistajana:D

Noudossa on eräs perustavanlaatuinen seikka, jota en ole tiennyt:// Eli käsky ’nouda’ annetaan vasta sen jälkeen kun kapula on heitetty!!!! Olen tähän saakka harjoitellut ensin heittämällä plus ’nouda’ järjestyksessä ja Panu on hetisiitä lähtenyt noutamaan. Pientä viilausta siis tarvitaan, niin sanotusti liikkeen rakenteessa.

Jaanalla oli mukana myös metallikapula, joka esiteltiin ensi kertaa Panulle. Mitäs se Panu, istui kiltisti asentoon ja käskyllä ’nouda’ kävi kolauttamassa hampaitaan metalliin ja kääntyi heti pois sijaistoimintona nuuskuttelemaan ahkerasti ruohomattoa. Ensikosketus metallikapulaan ei ilmeisesti ollut mielekäs, mutta emme ota siitä stressiä;-)

Tunnin lopuksi Panu harjoitteli hyppyä: muutin eilen 'hyppy' -käskyn 'aisa' -käskyksi, jotta agilitystä tuttu kiihko 'hyppy' -sanasta taantuisi tokokentällä ja mukaan ei liittyisi yhtäkään haukkua. Jouduin näin ensialkuun käskyttämään 'hyppyaisa', jotta Panu irtoaisi hyppyyn. Jätän jatkossa 'hypyn' pois, kunhan Panu vain oppii irtoamaan 'aisa' käskyllä. Seisominen sujui ookoosti hypyn toisel puolel. Sain kuonon kärkkimisen hypyn yli aisoihin kurottamalla namin hypyn yli vähän etäämmäksi. Hypyn osaset ovat jotenkuten tassusissa, mutta kokonaisuus vaatii vielä hiomista.