maanantai 3. tammikuuta 2011

Jälleen uusi koiravuosi:)

Kaiken kaikkiaan kahdeksas koiravuosi tai SHELTTIvuosi starttasi allekirjoittaneen elämässä. Uusi vuosi antaa odottaa kivoja asioita ja yksi uuden vuoden lupaus on jatkaa aktiviista ja liikunnallista elämäntapasheltteilyäJ

Pyry jatkaa lauma- ja lemmikkinä olemisen tärkeää tehtäväänsä. Sen aktiiviset harrasteet ovat taaksejäänyttä elämää, joskin turhautuneen piippauksen johdosta se pääsee usein tokokentälle harjoittelemaan liikkeitä, jotka ovat vuosien fiilaamisen jälkeen sen selkärangassa,-)
Lisäksi Pyry nauttii suunnattomasti etsintäleikeistä, pallopeleistä ja tietenkin metsälenkeistä, -kunhan maasto ei ole liian vaikeakulkuista;-) Tärkeintä Pyryn elämässä on ja on aina ollut vain pitää mamma näköpiirissä sekä tiukasti kuulo- ja hajuetäisyydellä.

Panu on pitkän agilitytauon jälkeen palaamassa harjoituksiin; ensin paranneltiin Pantteria itseään kipeistä tassuvaivoista ja sitten koko syksy mamman tulehtunutta kantapäätä. Kädet on kainaloita myöten ristissä, että pääsemme alkuvuodesta liitelemään. Mutta jos niin huonosti käy, että ohjaajan fysiikka ei enää kestä agilityä, niin meillä on takataskussa tokokortti, jota pelataan joka tapauksessa.

Panu saavutti viime syksynä I-tuloksen alokas luokasta ja siirryimme siitä suoraan avoimen luokan liikkeiden harjoitteluun. Jatkamme keväällä OKK:n tokoryhmässä plus haimme ja pääsimme Active:lle kuuden kerran lisäoppiin. Tokotavoitteista sanon vain, että en odota seuraavaa kisakertaa enempää kuin on tarpeellista…;-)

Lupauksiin voisi tässä kohtaa lisätä myös rohkeamman ja suopeamman asenteen itseään kohtaan. Ahkerasta harjoittelusta, yrittämisestä ja epäonnistumisistakin ammennetaan oppia. Palkintona on parhaassa tapauksessa upea yhteistyön ja onnistumisen tunne koiran kanssa.

2 kommenttia:

  1. Vaan eikö ole nopeasti mennyt nämä shelttivuodet? Lilli ei näytä ainakaan vielä veteraanin elkeitä, nuoren hupakon lailla pomppii lumipaakkujen päälle pyörätiellä kulkiessamme ;)

    Hienoa, että sinä olet jaksanut innostaa ja kouluttaa p-poikia.

    Minun harrastusinto on tässä ajan myötä hiipunut, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö meidän typykät saisi aktivointihommia, eikä niistä ihan sohvapotuiksi taida ollakaan.

    Toivottavasti sekä sinä että Panu pysytte terveenkirjoissa agilityrintamalla. Olisihan se hienoa päästä jännittämään teidän kisakoitosta radan reunalle.

    VastaaPoista
  2. Niin ne vuodet vierii Vuokko; tosin Pyrynkin askel nousee potkurilenkillä kuin nuorella jannulla ikään:) Ja kuinka ollakaan, Pyrykin rakastaa pyöräteiden lumipaakkuja, -sukuvika;-)

    Agilityä ajatellen alan olemaan fysiikan puolesta aika kehäraakki, nilkat reistailee pahasti. Mutta onneksi on tuo rauhallisempi toko, jota voi sitten vaivaisempanakin puuhastella. Mutta näillä mennään ja katsotaan taas kun ruoho vihertää, että jos kuitenkin agilitynkin kisakentille....:)

    VastaaPoista