18.2.
Perron ensimmäisellä möllikerralla tehtiin rataharjoituksia,
joissa pääteemana valssit ja eteneminen. Mukana radoilla myös pussi ja rengas. Ihan
ensimmäinen rataveto meni upeasti, mutta sitten iski perritoon nysväilymoodi. Koutsi
Annalla oli mielenkiintoinen ja varmasti oikeaan osuva analyysi Perron
olemuksesta agilityradalla. Perro ottaa ’jutuista’ näköjään helposti itseensä
ja siten palkkaus, rohkaisu ja kehuminen on erittäin tärkeässä roolissa Perron
kouluttamisessa. Eli pienet shelttiaivot raksuttavat kiihkeästi tekemisen
lomassa ja ohjaaja saa olla tarkkana oman äänenkäytön ja kehon kielen suhteen. Panuhan
etenee sellaisella draivilla ja raivollakin, että se ei ole koskaan sen kummemmin
ehtinyt ajattelemaan, se vaan menee eikä meinaa ;-)
Olen jo Panun ohjaamisen yhteydessä jättänyt jo aikojen
alussa ’ei’ –sanan käyttämisen tyystin pois sanavarastosta ja muutenkin oppinut
jo sen, että ohjaaja on se, joka tekee ne virheet, ei koira. Eli karvaista
kaveria ei sovi moittia ohjaajan itsensä tekemistä mokailuista. Ja jos toiston
tai uusinnan tarve tulee, pyydän Panun vain uusintaan ja sehän jaksaa ja
viitsii uusia ilman nikotteluja tai nysväystä. Perron kanssa täytyy sen sijaan
olla vain vielä enemmän tarkkana äänensävyn ja kehon käytön suhteen sekä tietysti
nyt alkuvaiheessa palkata useasti, pienemmistäkin suorituksista.
Täytyy vielä tunnustaa, että Perron ohjauksessa on hakemista
Panun ohjauksen ohessa, on se sen verran erilainen temperamentiltaan ja
etenemisvauhdissakin… ainakin vielä. Mutta sitä varten treenaillaan, että yhteinen
sävel löytyy ja pienet onnistumiset ovat tämän matkan päätarkoitus J
25.2.
Perron möllikurssilla jatkettiin rataharjoitusten merkeissä:
suoraviivaista rataa hyppyjen kautta putkeen, jonka jälkeen ohjaaja valssasi
sitten loppusuoralle. Olin tosi tyytyväinen Perriton etenemiseen J
Koutsi Anna painotti käskytyksen musta-valkoisuutta ja samalla selkeyttä, joka
totuuden nimessä unohtuu aina välillä allekirjoittaneelta…. :O
Teimme Perron kanssa myös kontakteja, pussia ja tunnin lopuksi
muistelimme pitkästä aikaa keppejä! Anna myös mittasi Perron ja lukema näytti
piirun verran alle 35 cm: säkä lienee jossain 34,5 – 35 cm välissä ja noin
silmämäääräisesti Perrohan on ’selvä mini’ ;-)
4.3.
Perron agitunnilla kerrattiin kontakteja Jennin
opastuksella: hiukan näkyy valoa tunnelin päässä noin ohjaajan pääkopassa.
Kaikista vaikeinta on tämä ’päälaellaan’ oleva konsepti, jossa koiran
tarjoaminen on the juttu J Siinä on opettelemista ja sopeutumista kaikkien
näiden aikojen jälkeen, jolloin ohjaaja aina kirjaimellisesti nami kädessä
kuonosta vetänyt sessen tekemiseen :O
Lisäksi verta, hikeä ja melkein kyyneliä eli pientä
rataharkkaa hypyn ja muurin kautta pimeään putkeen ja lopulta siivekkeen
kiertoon, joka ei tällä kertaa sujunut jouhevasti, vaan hitaasti ja epäröiden…
25.3.
Perro oli liekeissä tiistain agiharjoituksissa! Pieni tauko
ja osteopaatilla käynti teki hyvää ja agility maistui jälleen. Orientoitumista
juoksu-aa:lle, hyppy-kepit-putki –sarjaa. 12-sarjan kepit edes takaisin. Hieno Perro!
4.4.
Perrolla tällä kertaa ’passiivista tarjontaa’, jonka se teki
priimasti! J
Jatkoimme myös juoksu-aan orientaatiota ja tunnin lopuksi huisin hauskaa ja
vauhdikasta doggy nascar:ia!
8.4.
Ratatreenin makua Perron kanssa. Kyllä on jäänyt matkan varrella
paljon väliin ja oppimatta Panun kanssa. Nyt otetaan Perron kanssa
agilityopista kaikki irti….
22.4.
Perron talvikauden viimeisellä möllitunnilla otettiin
tuntumaa poispäinkääntöön: ensin kuivaharjoitteluna ja sitten pienellä
rataharjoitteluna. Perrokin paljastui Panun tapaan hiukan toispuoleiseksi, eli
toinen puoli pelitti sutjakammin kuin toinen. Perro oli mukana harjoittelussa
koko pienen shelttimiehen sielullaan ja teki uuden tekniikan lisäksi hienosti
keinua ja keppejä sekä irtosi liukkaasti putkeen J
Kesäkaudella jatkamme Perron kanssa Active Dog:in agilityn valmennusryhmään ja tavoitteena on edelleen syventää jo aloitettuja oppeja: radalla etenemistä, kontakteja ja keppejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti