perjantai 25. helmikuuta 2011

Kylmää kyytiä tokohallilla

Halli ei edelleenkään ollut saanut menovettä lämmitykseen eiliseen tokotuntiin mennessä. Olin onneksi pukeutunut paukkupakkasiin, joka tuntui olevan enemmän kuin tarpeen hyytävässä hallissa. Eniten palelsivat näpit, kun piti välilllä ottaa kinnas pois kädestä Panun palkkaamista varten…:/

Saimme ruhtinaallisesti koko hallin käyttöömme ja toiselle puolelle osoitettiin puuhapisteet; yksi noutoja, yksi perusasentoja ja yksi kaukoja varten. Toisella puolella oli evl:n idioottirinki.

Aloitimme noudolla, jossa Panun vire oli erityisen motivoitunut ja keskittynyt. Se nouti kapulaa täsmällisesti ilman mitään haahuiluja tai tuumailuja. Tällä kertaa tuli pieni askel noudossa eteenpäin siinä mielessä, että minun ei tarvitse käskyttää ’odota’ ennen kapulan heittoa, vaan Panu odotti kiltisti käskyäJ Tosin ylivireinen inkuna oli jälleen kiusanamme, kun Panu meni kapulalle. Ratkaisin inkunaongelmaa niin, että otimme askeleen taaksepäin alkeiset –noutoon tms, eli jätin Panun istumaan ja asetin kapulan muutaman metrin päähän siitä ja liikuin itse odottamaan noin 10 metrin päähän. Tällä noutotavalla harkattiin inkumattomuutta;) Taitaa tuo kapulan heitto kuumentaa tunteita liiaksi! Eli kaikenlainen risujen ja keppien heittely on nyt lenkilläkin pannassa, jotta saadaan ylimääräistä kiihtymystä purettua liittyen kapuloiden heittelyyn.

Perusasento on kovasti hakusessa tällä hetkellä, nyt kun rupesin vaatimaan tasan tiettyä paikkaa. Annoin reilusti käsiapua perusasennon löytämisessä ja naksuttelin palkaksi. Tähänkin kyllä tarvitaan enemmän olohuone harjoitusta, kuin nykyinen kerran viikossa tokohallilla:-/

Kaukot tehtiin toko-ope Nean liikkuroidessa. Siirryin noin kolmen metrin päähän Panusta. Kokeessa matka on/onko noin 15 metriä?! Ei mennyt pöllömmästi; Panu pysyi siirroissa paikoillaan ja reagoi hyvin käskyihin. Maatameno saisi olla nopeampi; mutta tämäkin on ikuisuusprojektimme tokossa, yksi niistä. Kotikeittiössä maatameno tulee salamana, mutta hallilla Panu on hiukan epävarmempi. Eilen vaikuttivat varmasti lattian kylmyys ja tiedän, että Panu menee vastahakoisemmin maata, kun on vieraita koiria irtaallaan lähistöllä:o

Erikoisvoittajaluokan idioottirinki oli ihan hauska liike; sovin toko-ope Pian kanssa, että teen pelkästään liikkeestä seisomista. Alun pienen lähtösekoilun jälkeen pääsimme liikkeellekin, mutta Panu seuruu oli summittaista ja se jäi joka kertaa viiveellä seisomaan, -jos jäiL Lisäksi se on tottunut siihen, että käyn sen takana vain koiran oikealta puolelta ja nyt kun menin vasemmalta puolelta, kääntyi se joka kerta poikittain katsomaan perääni. Hohhoijaa; harjoittelun puutetta tässäkin ja olohuonesulkeiset kutsuvat. Liikkeestä seisominen on saatava säpäkämmäksi ja varmemmaksi, vaikka itse tekisin kärrynpyöriä Panun ympärillä.

Viimeisenä lämpimiksemme luoksetuloja. Tässäkin seisominen tapahtui, sanoisinko reilulla viiveellä. Laitoin Pian neuvosta takapalkan, jos se tekisi pysähdyksestä terävämmän, mutta ainakaan eilen se ei vielä tehonnut tai toiminut toivotulla tavalla.

Emmätiiä, tokomotivaationi ailahtelee. Nyt kun harjoittelemme jälleen agilityä, tuntuu kuin se veisi mukanaan kuin suuri luonnonvoima.

4 kommenttia:

  1. Työ ootta ihan tokoproita!! :) Hauska tuo sun loppukommentti "toisesta lajista".. :D Niinhän se on.. toinen on "iloisempi laji ja toinen vähän vakavampi". Vaiks kai niistä periaatteessa molemmista sais vakavia tai iloisia. Ehkä. :D Reeni-iloa!!

    VastaaPoista
  2. Niinhän se Miira on, että tunteella mennään mutta ei tosissaan. Ja toko on välillä aika ryppyotsaista, tiukkapipoista ja pikkutarkkaa näin suurpiirteiselle ja epäjohdonmukaiselle henkilölle;-))

    Tosin ilahduin tällä tunnilla kovasti toko-open kehuista Panun suhteen, kehut kantaa aina pidemmälle kuin kehumatta jättäminen...!

    VastaaPoista
  3. Minä innostun aina tokosta, kun lueskelen näitä harkkapäivityksiä, mutta siihen se sitten jääkin. Ehkä innostuksesta kertoo sekin, että kaks kuukautta on Korri&Korri tokokirja ollut lainassa ja muutaman sivun olen saanut siitä luettua, vaikka kirja on kyllä hyvin kirjoitettu ja kuvitettu :)
    Sellainen "jokapojan" tokoharkkaryhmä olis meille sopiva, jossa ryhmässä harjoiteltaisiin liikkeitä leppoisassa tunnelmassa ja kiirehtimättä mihinkään tavoitteisiin - multa kun puuttuu kilpailuhenki kokonaan ;)

    Positiivinen palaute asiassa kuin asiassa kantaa paljon pidemmälle kuin vain virheiden arvioiminen. Ja kyllä osaava kouluttaja osaa negatiivisenkin asian postiviivisessä hengessä ilmaista :)

    VastaaPoista
  4. Vuokko, OKK:lla on 'ei tavoitteellisten' mölliryhmä, ainakin oli vielä viime kesänä. Ei kun mukaan siihen vain ensi kesänä puuhastelemaan Lillin ja Nekun kanssa.

    Positiivinen palaute tuntuu joskus olevan kiven takana tokotunnilla, mutta meidän tapauksessa kun sitä saatiin se tuntui tosi hienolta:) Toisaalta mietin, että rakentava kritiikki on aika vaikea taitolaji; asiat ja/tai palautetta voi ilmaista niin monella tavalla...!

    Loppupeleissä itse tavoittelen koiraharrastuksissa hyvää mieltä ja rentoa tekemisen iloa yhdessä koiran kanssa. Se on joka kerta saavutus ja tuo minulle suurta iloa, kun Panu 'nauraa' koko olemuksellaan:)

    VastaaPoista