keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Haussa yhteinen sävel...

Erilaisten syiden takia, jotka itse tiedostan ja joita yritän kohentaa, Panun ja ohjaajan yhteinen agilityrytmi ja -tempo on hiukan epävireinen. Nyt on tarpeen hengähtää ja ottaa zeniläisen rauhallinen ja tiedostavan virtaava ote agilityradalla. Ongelman ytimet ovat ohjaajan perisynnit hätäisyys, kiire ja huolimattomuus, joka eilisissä harkoissa johti Panun toiseen lentokeinuun ikinäL

Onneksi koira itse ehti jarruttaa keinun päässä, eikä mitään hillitöntä ilmalentoa päässyt tapahtumaan. Sellainen holtiton keinun alastulo kuitenkin. Lentokeinun syynä oli ohjaajan oman liikkeen hallitsemattomuus; käskytin kuten normaalisti ja pysähdyksenkin keinulla, mutta kovassa vauhdissa Panu reagoi paremmin ohjaajan liikkeeseen. Panu ei eilen keinulla reagoinut tai kuullut ohjauksen ääniä hallin kakofoniassa ja omassa vauhtisokeudessaan, siksi ohjaajan liikkeen ja ajoituksen tulisi olla täsmällisempää ja koira olisi pitänyt ottaa haltuun ennen keinua. Keinukammoa ei kuitenkaan jäänyt, vaan Panu menee keinun yhtä reippaasti kuin aina ennenkin.

Toinen ongelmaeste eilisellä radalla oli pussi, johon Panu syöksyi niin kovaa vauhtia, että se sotkeutui pussin kankaaseen ja ulostulo oli yhtä pyristelyä. Meinasin juosta sen päällekin, koska olin jäljessä loppusuoralla.

Hyvääkin löytyy eiliseltä Maritan radalta; putkeen irtoamiset ja menemiset, hyppyjen kierrot ja huomiotani kiinnitti okserin komea ylitys;-)

Kai tämä on kaikki sellaista kovaa koulua ohjaajalle, että kaunista jälkeä ei synny jäniksen selässä, vaan rauhallisesti ja hallitusti viemällä, ohjaamalla ja ajoittamalla.


2 kommenttia:

  1. Onni oli matkassa, kun Panu säästyi loukkaantumiselta lentokeinussa. Katselin tuota ratakuvaa ja kyllä olen pudonnut ohjauskuvioiden kärryltä. Ja niinhän se vain on, ettei agilityssä tule koskaan valmista, aina löytyy harjoittelua ja hiomista vaativia kohtia niin koiralla kuin ohjaajalla, mutta se takia laji onkin niin haastavan nautittavaa - myös katsella : )

    VastaaPoista
  2. Täytyy tunnustaa, että tehtiin Lilunkin kanssa yhden(!) kerran lentokeinu harkoissa; mutta onneksi nää hyväpäiset sheltit ei pienistä hötkyile!
    Mun täytyy olla vain tarkempi omassa vauhdinpidossa ja haltuunotossa. Tämä on mulle suuri takapakki, joka kerta kun päästän koiran tekemään lentokeinun:-/

    VastaaPoista