Kaksijakoiset agiepikset

Kenraaliharjoitus tulevan viikonlopun agilitykisoja varten antoi jälleen ankaraa perusopetusta koiran ohjauksesta agilityradalla; käskytä, ohjaa älä oleta, älä jätä koiraa selän taakse jne tms. Yhteistyömme Lillin kanssa on kaiken kaikkiaan sujunut erinomaisesti. Välillä tulee näitä lapsuksia ja vastuksia, jotka on inhimillisiä ja tehty voitettavaksi. Ajatukset ja keskittyminen on käännettävä heti seuraavaan koitokseen;-)

Eilinen möllikisa sujui kuitenkin suotuisten tähtimerkkien alla ja tulemana oli joutuisa ja virtaava nolla! Mikä ihana tunne<3 Ohjaajalle ei jäänyt itselleen mitään toivomisen varaa omassa ohjauksessaan; käsky kulki, ohjaaja ennakoi ja sen tähden koiran oli helppo liikkua radalla virheettömästi ja nopeasti:) Vuokko, Lillin emäntä, Mettovaara oli jälleen kuvauspuuhissa ja mölliradan voi käydä katsomassa täältä .

Murheenkryyni agilityrata vaikutti rataantutustumisessa haastavalta, mutta ei ylivoimaiselta. Ennakolta pohdin kiivaasti kepeille vientiä, aa:n jälkeistä hypyn kiertoa ja siitä keinulle menoa sekä loppusuoralla olevaa aa-ansaa. Kuten Vuokon filkasta näkyy rata hajosi kuitenkin heti alkuvaiheessa putken jälkeiselle hypylle6, jonka olisi pitänyt olla itsestäänselvyys, mutta en ohjaa enkä käskytä Lilliä ja jätän sen selkäni taakse. Sen jälkeen ohjaajaan iskikin täydellinen psykofyysinen kokovartalokipsi ja rata meni ihan vituralleen. En käskyttänyt ja unohdin keinunkin nimen!!!! Käskytin Lilliä p-u-o-m-i-l-l-e vaikka koko käskyä ei ole Lilun agilitysanastossa. (Eikä Panunkaan näin ollen!) Ihmismieli on kummallinen ja tekee tepposiaan odottamattomasti. Onnettoman radan voi käydä katsomassa täältä .

Mutta, kuten sanottu. Uudet kisat ja uudet kujeet ensi viikonloppuna! Täysin purjein siis kohti uusia agilityratoja Lilusen kanssa:)