...kilpaileminen. En ole agikisoissa oma itseni, mieli on lukossa ja Panu vaistoaa epävarmuuden olemuksestani. En nauti kisaamisesta, -kuten nautin harjoittelusta. En kykene vapautumaan ja olemaan se ohjaaja, jonka Panu ansaitsisi ja joka antaisi sille parasta mahdollista kartturina! En saa suutani auki radalla, ja jos saan sen auki, ääni on pientä piipitystä, joka on kärpäsen surinaa kiihkeän shelttipantterin korvissa. En saa toimivaa ohjaussuunnitelmaa aikaiseksi, en osaa valssata oikeissa paikoissa ja sallin Panun räiskiä hartaudella harkatut kontaktit päin arsea??!! Kisaaminen on kallista ja rahanmeno kisastartteihin hirvittää;) Aikaiset urheilusuoritukset ovat uuvuttavia kisaviikonloppuina: en yleensä tokene ennen puoltapäivää, saatikka että kykenisin täysipäiseen fyysiseen kisasuoritukseen klo 9:00 aamulla:/ Kyllä riesoo kilpaileminen totaalisesti, -tällä hetkellä!
Kiitos, kun sain purkaa tympiintynyttä mieltäni, joka juontuu Kemin kisalauantain epäonnistuneista agiradoista. Ensimmäinen rata takkuisesti pronssille tuloksella 10 ja toinen pamahti aa-putki -yhdistelmämiinaan, ennen kuin ehdin silmiäni räpäyttää:/
Mitä tekis tälle alati riesana olevalle kisaratojen psyykkiselle kokovartalokipsille?!
Tuosta kisaamisesta mulla ei todellakaan ole mitään kokemusta, mutta pakko kommentoida, koska musta tuntuu joskus treeneissä tuolta, varsinkin kun käydään omatoimisesti Sofin kanssa treenaamassa. Eilenkin meidän treenit oli aivan katastrofaaliset. Mikään ei tuntunut onnistuvan, vaikka ohjatuissa treeneissä sama rata meni paljon paremmin, mutta ei sielläkään täydellisesti. Yritin vaikka mitä kikkoja, mutta ei. Siinä sitten yrittää pysyä positiivisena ja kehua koiraa pienistäkin onnistumisista. No lujille se välillä ottaa.
VastaaPoistaOn agility kyllä todella haastava laji. Ei voi muuta sanoa. Joskus kaikki menee nappiin ja joskus ei mikään. Mutta pidä kuitenkin mielessä se vasta saavutettu hieno nollarata, kun alkaa oikein tympimään. Kyllä se oikea kisafiilis varmasti taas löytyy, kun huomaat, miten onnistutte harkoissa :) Tsemppiä!
Kisaamaan oppii kisamalla ja kun 1-luokasta pääsee pois, niin aikaiset herätyksetin loppuvat. Itse käytän henkisenä valmennuksena vanhojen, onnistuneiden ratojen kertaamista mielessä. Saa sellaisen voittajafiiliksen ja sopivan tsempin päälle. Ja vähän nälkäsenä pitää lähtä radalle ja olla paljon topakampi, kuin treeneissä. Kyllä se siitä!
VastaaPoistaKiitos tsempistä Miia&Iina: eiköhän se tästä iloksi muutu, -ennen pitkää;)
VastaaPoista